Myös oman alueemme järvet ovat monelle meistä henkireikä. Niin kesämökkiläiselle kuin luontoretkeilijällekin. Ne tuovat mieleen paljon muistoja kultaisista hetkistä niiden äärellä. Itselleni Kalannin Rohijärvi sekä Uudenkaupungin Käätyjärvi ovat kaksi tärkeää järveä omassa elämässäni.
Kumpikaan ei ole suuren suuri. Eikä kirkasvetisen syvä, vaan matala ja tummavetinen. Mutta matkani varrella merkittäviä. Rohijärven rannalla olen kesäni viettänyt ja siellä myös uimaan oppinut. Entisellä uimarannalla uimakoulutkin käynyt, porukkaa oli rantakallioilla aikanaan paljonkin näissä merkeissä.
Rohijärven rannalla tutuiksi ovat tulleet luonto ja linnutkin. Paljon havainnoitavaa ja tutkittavaa riitti joka kesäkin. Soudeltiin Pikkusaareen tai Isosaareen, joka tosin omana aikanani oli jo ruovikoitunut entiseltä järven osaltaan. Tai kun uimaan opittiin polskuteltiin Liisankivelle. Mistä nimi johtuu on minulle edelleen arvoitus. Olen kuullut tarinan, että siihen olisi joku Liisa hukkunut.
Sen rannassa sijaitsi ”kannonplassi”, josta maitokannuja yli järven soudeltiin Rohijärven vanhan torpan aikoina, jonka hyvin muistan. Oman aikansa puhelimena toimi se, että huudeltiin yli järven, että valmiina ollaan nyt!
Toinen järvi Käätyjärvi oli minulle jo yli 50 vuotta sitten luontoretkien kohde. Ensimmäiset lintuhavaintoni sieltä ovat muistiin merkitty vuonna 1969 hyvin luonnontilaiselta järveltä. Ei ollut vielä Hakametsää ja maantiekin oli nykyistä kauempana. Nykyiseen Ruokolan puoleiseen päätyyn oli muodostunut hyvä, etenkin kahlaajalintuja houkutteleva lietealue.
Tein järvellä luonto- ja lintuselvityksiä 1970-luvulla ja se luokiteltiinkin merkittäväksi lintujärveksi. Pesimälajeina muun muassa punasotka, mustakurkku-uikku ja ruskosuohaukka. Tuolloin oli vielä sittemmin poistettuja ”kelluvia saariakin”. Mutta ajattelinko silloin 50 vuotta sitten, että vielä kerran asuisin sen rannalla. En todellakaan, mutta niin se elämä kuljettaa!
Nyt kun Käätyjärven rannalla kulkee näitäkin aikoja muistelee. Monenlaisia ajatuksia on siitä esitetty. Itse toiveissani näkisin järven palaavan ainakin osaltaan siihen, mitä se on joskus ollut, yhteiseksi luontokohteeksemme. Asiaa voisi auttaa vaikka linnunpöntöillä sekä pesimälautoilla tai -alustoilla vesilinnuille. Säilyttäisin myös hautausmaan puoleisen ojansuun ja kehittäisin sitä kosteikkonakin.
Jalavatien puoleisesta rantametsästäkin on puhuttu. Säilyttäisin sen, siitä läpikulkevalla polulla on mukava kulkea ja kuunnella lintujen laulua. Uimarantaa en olisi rakentamassa, Ruokolanjärvi sopisi sille paremmin.
Näiden kahden lisäksi alueellamme on monia muitakin järviä, joissa aikanaan olen retkeillyt. Niin Pitkäjärvi, Korvenjärvi, Sautujärvi, Häähäjärvi ja monet muut. Sekä Laitilan puolella, johon isoin osa Rohijärvestäkin kuuluu. Järviä on myös hyödynnetty ja jäljet Männäisten ruukin aikaisista padoista ovat edelleen näkyvissä.
Nykyisin kun järvillä haluaa retkeillä vapaata rantaa on enää vaikea löytää. Jos sellainen vielä jossain on, kehitettäköön sitä yhteiseksi virkistyspaikaksi. Odotellaan taas kevättä jolloin Käätyjärven rannalla istuskelen tai Rohijärvellä luonnon ääniä kuuntelen.
Rauno Laine
kirjoittaja
viihtyy järvien laineilla