Kirjat kiertävät Hakametsässä – Tammitiellä on pyörinyt aktiivinen kirjakahvila jo kuutisen vuotta

0
Sinikka Virtanen, Joanna Lahti ja Elina Saranki toivottavat kirjakahvilaan tervetulleiksi muutkin kuin hakametsäläiset.

Hakametsän Asukasyhdistyksen kerhohuoneen ovi käy tasaiseen tahtiin. Tarjolla on toki kahvia, mutta ainakin ensimmäiset vierailijat suuntaavat suoraan kirjahyllyille.

– Kirjat ovat aakkosjärjestyksessä ja niitä on laidasta laitaa. Paitsi tässä hyllyssä on diipadaapaa, Sinikka Virtanen naurahtaa.

Yhteen hyllyyn on koottu muun muassa matkaoppaita ja elämäntapavinkkejä tarjoavia opuksia. Myös dvd:tä on tarjolla.

– Paasilinnat ja Päätalot löytyvät. Niitä on joka paikassa. Alkuun niitä toi joka toinen, Virtanen kertoo.

Virtanen on muiden asukasyhdistyksen aktiivien kanssa pitänyt kirjakahvilaa Tammitiellä jo useamman vuoden. Kerhohuoneen takaosan kirjaosasto vastaakin vähintään pienen sivukirjaston valikoimaa.

Monesta kirjasta onkin toiset kappaleet, jos joku vaikka päättää napata itselleen Paasilinnan tuotannon helmet.

– Tietokirjoja on paljon. Niitä eivät ota enää kierrätyskeskuskaan, Virtanen sanoo.

Elina Saranki , Sinikka Virtanen ja Joanna Lahti pohtivat kuinka kauan kirjakahvilaa on pidetty. Lahti päättelee oman lapsensa iästä, että kerho olisi pyörinyt jo kuutisen vuotta.

Suosio on pysynyt jatkuvasti vakaana.

– Kymmenkunta kävijää on joka kerta, Saranki kertoo.

Vaikka kirjakerhoa järjestää Hakametsän Asukasyhdistys, voi kirjoja tuoda tai viedä, vaikka asuisi muualla.

– Voi tulla mistä vaan, Saranki kannustaa.

Pakko ei ole tuoda kirjaa tilalle, vaikka löytäisi mieleistä lukemista.

– Ollaan tyytyväisiä, kun joku vie pois, Virtanen ja Saranki naurahtavat.

Kirjat ovat pääasiassa suomenkielisiä, mutta ainakin englanninkielisiä Harry Pottereita on hyllyssä näkynyt.

– Joku kysyi runokirjoja, mutta en tiedä onko, Virtanen miettii.

– Lasten- ja nuortenkirjoja on kivasti, Saranki kertoo.

Kirjakahvila pitää taukoa aina joulukuussa sekä kesäkuukausina, mutta muuten paikalle voi mennä aina kuun viimeisenä keskiviikkona kello 17–18.30.

Pakko ei ole edes tutkia kirjahyllyjä, vaan paikalle voi tulla myös kahvittelemaan. Tarjolla on aina jotain pientä kastettavaa, joka on hankittu vapaaehtoisen maksun avulla.

Lahti ei ole kuullut, että vastaavaa kirjakahvilaa olisi muualla Uudessakaupungissa. Joissain kerrostaloissa on erilaisia vaihtorinkejä, mutta ei yhtä organisoitua.

Kukaan ei ihan tarkalleen muista, mistä idea alun perin tuli. Virtanen muistelee, että kirjakahvilalle alkoi tulla tarvetta, kun kirjat eivät menneet kaupaksi kirppiksillä.

Lahti muistelee, että jossain lehdessä olisi kerrottu vastaavasta toiminnasta ja hyvä idea päätettiin kopioida.

Tammitie 1:n päädyssä sijaitseva kerhohuone on suosittu muulloinkin kuin joka kuun viimeisenä keskiviikkona. Pelihuoneessa kokoontuu lautapelaajia kahdesti viikossa ja pelivalikoima on hyvä.

– Olemme todella tyytyväisiä, että olemme saaneet pitää tätä paikkaa, Virtanen kehuu.

Asukasyhdistyksen kerhotila on muutenkin aktiivisessa käytössä, mutta ovet ovat auki vain pyynnöstä.

– Ovi on kiinni, kun ei ole tapahtumia. Käyn avaamassa oven, kun jotain tapahtuu ja paikan voi myös varata, Virtanen kertoo.

Kerhohuoneessa on järjestetty esimerkiksi syntymäpäiviä lapsille. Saranki ja Lahti muistelevat, että joskus tiloissa on juhlittu häitäkin.

– Nyt on varattu hautajaisia varten, Virtanen kertoo.

Myös rippijuhlia ja syntymäpäiviä on vietetty sekä tietysti asukasyhdistyksen kokouksia.

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän