Kon mä maritan

0

Ostin hiljattain uudet nahkakengät. Olin kytännyt niitä jo pitkään ja odottanut sopivaa tarjousta. Hetkeni koitti siis viimein.

Kun olin kassalla kenkieni kanssa, myyjä kysyi, haluanko, että niihin suihkutetaan suoja-ainetta. Palvelu maksaisi viisi euroa. Kieltäydyin siitä ystävällisesti, sillä muistin, että kotona siivouskaapin hyllyllä pitäisi olla kyseistä suihketta ainakin pullo tai pari. Ja olihan sitä. Eikä vain pullo tai pari, vaan ylähyllyn viimeisestä nurkasta löysin monta pullollista nahka- ja nupukkikenkien suoja-ainetta usealle eri sävylle. Pakkauksista päättelin, että purkit ovat seisseet siellä jo tovin.

Kenkienhoitoaine oli hyvä esimerkki siitä, miten paljon elämässä tulee ostettua turhaa tavaraa vanhan hautautuessa kaapin perälle. Sitä varmuuden vuoksi, halvan hinnan vuoksi, päähänpiston vuoksi, vaihtelun vuoksi ja niin edelleen vuoksi ostettua riittää varmasti joka kodissa. Ja jos perheessä sattuu olemaan lapsia tai lemmikkejä, kaiken turhuuden voi kertoa viidellä.

Se hyöty vanhojen kenkienhoitoaineiden löytymisestä kuitenkin oli, että innostuin pitkästä aika siivoamaan vaatekaappejani. No, oli siihen toinenkin syy. Hyllyt alkoivat olla sen verran täysiä, että olisin joutunut kohta ostamaan vanhoille vaatteilleni uuden kaapin. Sellaista en sentään halunnut tehdä.

Vaatteita seuloessani jouduin toteamaan samaa kuin suoja-aineiden kohdalla: moni vaatekappale oli tullut ostettua vain sen vuoksi, etten ollut muistanut hankkineeni jo vastaavanlaista.

Turhaa, käyttämätöntä ja pieneksi jääneitä vaatteita kertyi lopulta toista jätesäkillistä. Vein ne kiltisti kierrätykseen ja päätin, että alan konmarittaa.

Konmaritus on japanilaisen Marie Kondon kehittämä elämänhallintametodi, jossa putsataan paitsi kaapit myös vaikkapa ihmissuhteet. Kaikki, mikä ei tuota iloa, joutaa lähteä.

12,5 vuotta samassa talossa tietää melkoista työmaata. Vaikka en ole mikään roinan tai muistoesineiden keräilijä, kummasti sitä turhaa tavaraa on vaan siunaantunut. Mihin esimerkiksi luulen tarvitsevani kolmea talousjakkaraa, kun talouksia on vain yksi. Tai kahta lastensänkyä, kun lapsia on vain yksi. Tai kolmea imuria, kun halukkaita käyttäjiä ei ole yhtään. Ruohonleikkureitakin on kolme, joista vain yksi on toimiva.

En siis ehtinyt tämän pidemmälle, kun jo tajusin, että kon mä oikein rupeen marittaa, siihen ei mikään pieni jätesäkki enää riitä. Niinpä päätin siirtää hommaa kunnes saan tilattua kunnon roskalavan. Sitä odotellessa jatkan ihmettelyä: kolme sohvaa, kolme pelikonsolia, ainakin viisi tai kuusi vanhaa kännykkää, kaksi kahvinkeitintä… Tilaankin saman tien vielä toisen roskalavan.

Sari Holappa

Kirjoittaja on

toimittaja, joka

etsii iloa muusta kuin omistamisesta.

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän