Onneksi meillä on yöt ja lapsi nukkuu yöt. Ajattele vain, jos he eivät nuku yölläkään, mitä vanhemmat voivat tehdä heidän kanssaan 24 tuntia vuorokaudessa.
Kun minulla ei ollut lapsia, heräsin vain työvuorojen vuoksi. Jos työ alkaa klo 8, herään klo 7.15, työmatkaan riittää 10 minuuttia ja aamupuuhiin 30 minuuttia. Mutta nyt, olipa päivä mikä tahansa, lomalla tai viikonloppuna tai arkipäivänä tai syntymäpäivänäni, kello on noin 7, koska lapseni herää kello 7.
Sen jälkeen minulla ei ole enää 30 minuuttia aikaa aamupuuhaani, koska se ei ole enää vain minun rutiini, se on hänen rutiininsa lisäksi.
Nyt alkaa varsinainen lasten päivä. Ensin syömme aamiaisen ja sitten luemme kirjaa, itse asiassa monia kirjoja. Sen jälkeen leikitään yhdessä leluilla. Vaikka hänellä on erilaisia leluja, leikkiminen kaikilla leluilla kestää enintään yhden tunnin.
Sitten on lounasaika ja sen jälkeen mennään yleensä ulos kävelylle. Joka päivä ei voi mennä ulos, varsinkaan talvella, koska sää voi olla niin huono (liukas, sateinen) tai lämpötila voi olla niin kylmä (yli 15 pakkasta), että emme voi mennä ulos. No, mitä nyt tehdään, luettu, leikkiminen tehty, syöminen tehty, emmekä voi mennä ulos. Ja lapseni ei ole niin iso, että hän voisi leikkiä yksin eikä hän voi mennä harrastukseen.
Nyt on niin, että meillä on melkein puoli päivää eikä mitään tekemistä, kaikki on tehty.
Eräänä päivänä, en muista tarkkaa päivää, Uudenkaupungin urheilukeskuksessa oli lapsille erikoisohjelmaa. Oli hienoa, että vein lapseni sinne, ja melkein kaksi tuntia hän leikki niin paljon. Hän näki muita ja leikki heidän kanssaan, vaikka he olivat tuntemattomia.
Uudessakaupungissakin pitäisi olla sisäleikkipaikka pienelle lapselle, jotta lapsi pääsee joskus leikkimään, jos sää on huono eikä hän pääse ulos leikkimään.
Kyllä, viikonloppuna mennään Turkuun tai Raumalla tai joskus Poriin, jossa on niin hyvä sisäleikkipaikka ja lapsi saa leikkiä ulkona huonosta säästä huolimatta. Toivoisin, että vastaavanlaisia sisäleikkikenttiä järjestettäisiin urheilukeskuksessa vähintään kerran viikossa talvella. Tai ehkä ei vain urheilukeskuksessa, vaan jossain muualla, pyydän kaupunginhallitusta järjestämään lapselle sisäleikkipaikan Uudessakaupungissa, jotta meidän ei tarvitse aina miettiä mitä lapsen kanssa tehdään.
No, joka tapauksessa löydämme aina jotain tekemistä tai lapsi itse löytää tekemistä ja seuraamme niitä ja odotamme hyvää säätä, jotta voimme mennä ulos.
Pooja Shah
kirjoittaja on
muuttanut Uuteenkaupunkiin Nepalista ja opiskellut suomen kieltä