Lintuja on ajanut ihmisasutuksen keskelle nälkä, sillä myyräkannat ovat monin paikoin maata alhaisia. Luonnonvarakeskuksen seurannan mukaan myyriä on runsaasti vain Oulun seudulla ja Kainuussa, sekä keskimääräisesti Ylä-Lapissa.
Lounais-Suomessa myyriä on esiintynyt keskimääräistä enemmän, mutta kannan vaatimattomaksi jäänyt huippuvaihe saavutettiin todennäköisesti jo viime syksynä, ja nyt myyrät ovat vähenemään päin.
Paksut hanget ja kovat pakkasjaksot ovat vaikeuttaneet pöllöjen saalistamista sellaisillakin alueilla, joilla myyriä olisi tarjolla. Pöllöt saalistavat myyriä hangen alta tarkan kuulonsa avulla.
Suojakelien ja kovien pakkasten vaihtelu on muodostanut hankien pinnalle kovan kerroksen, joka eristää myyrien ääniä ja estää pöllöjä paikantamasta saalista. Kaupunkeihin hakeutuneet pöllöt ovat olleet paikoin huonossa kunnossa, ja nuupahtaneita pöllöjä on toimitettu eläinhoitoloihin.
Myyrien määrä luonnossa vaihtelee 3–4 vuoden sykleissä. Kantojen vaihtelut tapahtuvat eri aikoihin eri puolilla maata, eivätkä vaihteluvälit ole aina selkeitä. Myyriä pääasiallisena ravintona käyttävien petoeläinten kannat seurailevat myyräkantoja pienellä viiveellä.
Huonoina myyrävuosina petojen lisääntyminen saattaa epäonnistua tai ne voivat lähteä vaeltamaan ravinnon perässä. Saalistuksen kohteeksi voi joutua myös tavallista enemmän muita lajeja, kuten kanalintujen poikasia.
Myyräkantojen vaihtelun kaikkia syitä ei tiedetä, mutta tärkeä tekijä on saalistus. Kun runsastuvat myyrämäärät pystyvät ruokkimaan petoja, niiden lisääntyminen onnistuu hyvin. Sen seurauksena myyrillä onkin enemmän vihollisia.
Myös ravinnon määrän vaihtelu luonnossa vaikuttaa asiaan. Runsaina vuosinaan myyrät voivat aiheuttaa etenkin talviaikaan taimikkotuhoja metsissä ja puutarhoissa, kun muu ravinto alkaa olla vähissä.
Saalistajien määrän ja ravinnon loppumisen lisäksi myyräkantojen vaihteluihin vaikuttavana tekijänä voi olla myös loiset ja muut tartuntataudit. Ne pääsevät tiheässä myyräpopulaatiossa herkemmin leviämään eläimestä toiseen.
Metsämyyrien ihmisiin levittämä Puumala-virus aiheuttaa ihmisillä myyräkuumeeksi kutsutun sairauden, mutta myyrille itselleen virus ei aiheuta suuria oireita.
Myyrien kannanvaihteluissa suuressa roolissa on peltomyyrä. Se on metsämyyrän ohella Suomen yleisin myyrälaji. Peltomyyrän vaikutus myyräkantojen kehitykseen johtuu sen yleisyyden lisäksi siitä, että laji on erittäin tehokas lisääntymään. Peltomyyränaaras voi synnyttää jopa kuusi poikuetta vuodessa, kun metsämyyrällä poikueita on kahdesta neljään vuosittain.
Petojen ja saaliiden vuorovaikutus luonnossa on herkkää tasapainoilua, johon vaikuttaa moni tekijä.
Teksti: Lily Laine, kuva: Maija Karala