Nainen kaivelee lompakkoa. Sieltä löytyy vain kolme euroa.
– No menkööt, Mirja sanoo ja naurahtaa ymmärtäväisesti. Nainen hymyilee ja kiittää.
Näitä tilanteita Kotiluolassa on päivittäin.
– Ihmisillä on rahat tiukassa, kun hinnat ovat nousseet.
Hintojen nousulla on suora vaikutus myös Kotiluolan toimintaan. Esimerkiksi viime keskiviikkona Kotiluolan ruokakassijaossa kävi 71 ihmistä. Jokainen sai kassiin jotain, mutta ei enää yhtä paljon kuin vuosi sitten.
– Ruokakassin hakijamäärä on kasvanut. Nyt hakijoita on joka kerran yli 60:n. Jaettavaa meillä on vähemmän, kun kaupoista ostetaan ne punalappuisetkin tuotteet. Kauppojen hävikki on pienentynyt, Mirja selittää.
Se tarkoittaa, että jos kaupasta saadaan vaikka vain muutama pakastetuote, niitä ei ole jakaa kaikille.
– Me yritämme jakaa tasapuolisesti niin, että kaikki saavat jotain, mutta samanlaisia ruokakasseja me emme pysty jakamaan.
Se joskus kiukuttaa hakijoita. He eivät ymmärrä, miksi kassin sisältö on erilainen kuin mitä edellä jonottanut sai. Mirja korostaa, että ne, jotka kassin kokoavat, eivät tiedä, kenelle kassi päätyy.
– Meillä on aikamoinen tohina siinä jaossa. Kymmenkunta vapaaehtoista jakaa leipää, liha- ja maitotuotteita ja niin edespäin.
Sen hän on huomannut, että Kotiluolan kävijöillä on pinna kireämpänä kuin aiemmin. Hallituksen säästöohjelma jäytää monia, kun se vaikuttaa heidän elämäänsä.
– Kun leikataan asumistukia ja muita etuuksia, ne ovat pois ihmisiltä, joilla muutenkin on tiukkaa. Kyllä täällä hallitusta aika lailla kirotaan, Mirja myöntää.
Kotiluolassa työskentelevät eivät ota kantaa politiikkaan, eivätkä edes kiukunpurkauksiin. Heidän tehtävänsä on tukea ja auttaa.
Ugin A-killan Kotiluola aloitti toimintansa jo lähes 30 vuotta sitten. Mirja Vesterinen muistelee, miten tilat olivat aluksi Hakametsässä ja ensimmäisissä ruokailuissa kävi vain viisi ihmistä.
– Sitten toiminta kasvoi ja kasvoi, Hakametsän tilat jäivät pieniksi.
Mirja on ollut Kotiluolan toiminnassa alusta alkaen. Kun hän jäi sairaalan vaatevarastolta työttömäksi, hänet houkuteltiin A-Killan sihteeriksi. Sitten hänestä tuli Kotiluolan vetäjä ja sitä hän on vieläkin, vaikka on ollut eläkkeellä jo seitsemän vuotta.
– Ensin tämä oli minulle työ ja nyt olen täällä vapaaehtoisena. En minä osaa täältä poiskaan olla, kun tämähän on minulle toinen koti.
Mirja Vesterinen on paikan sielu ja sydän. Hänen naurunsa raikaa takahuoneesta kirpparin ja kahvion puolelle. Kotiluolalla on myös pyykkitupa sekä verstas, jossa tehdään tilaustöitä.
Kotiluolan tuki on moninaista. Ruokakassijaon lisäksi lounaan saa edullisesti. Vanhuksille ja sairaille lounas kuljetetaan jopa kotiin asti. Pyykkituvassa pestään ihmisten lahjoittamia vaatteita ja sitten ne myydään kirpparilla.
Myös henkinen tuki on merkittävää.
Marja-Leena Viik kertoo, miten hän jäi leskeksi kahdeksan vuotta sitten. Suru vei hänet niin mennessään, että hän sairastui keskivaikeaan masennukseen.
– Sitten tapasin Mirjan kirkossa Kauneimmat joululaulut -tilaisuudessa ja hän houkutteli minut tänne. Kotiluola on minulle henkireikä, hän kehuu.
Marja-Leena on käynyt Varhan kuntoutusryhmissä, mutta nyt nekin ovat olleet tauolla, kun Varhalla on työntekijäpulaa.
– Omahoitajanikin on ollut pois, hän kertoo.
Onneksi on Kotiluola. Siellä Marja-Leena tekee vapaaehtoisena kaikkia talon töitä.
– Eläkkeeni on pieni, mutta olen täällä ruokapalkalla.
Mirja lähettää kiitoksia lahjoittajille, joiden ansioista toiminta pyörii.
Verstaalla saha soi. Kari Laulajainen tuli kuntouttavaan työtoimintaan verstaalle vuosi sitten. Hän tekee tilaustöitä ja on viihtynyt hyvin. Pari päivää sitten Kari sai kaveriksi verstaalle nuoren miehen.
– Koska A-killan toiminnasta on kyse, osalla tulijoista on päihdetausta, mutta ei suinkaan kaikilla. On monenlaisia syitä, miksi ihmisillä menee huonosti. Täällä kukaan ei työskentele rahasta, vaan sydämestä, Mirja sanoo.
Joskus häneltä on kysytty, että eikö häntä pelota, kun joku kävijä voi olla vaikka aineissa.
– Kukaan ei ole koskaan ollut väkivaltainen, päinvastoin. Minua on kutsuttu mammaksi ja jopa muumimammaksi, hän nauraa.
Vaikeudet tekevät ihmisistä nöyriä.
– He jaksavat sinnitellä, koska eivät muuta voi.
Täältä saa ruoka-apua
A-Kilta tekee yhteistyötä ViaDian sekä SPR:n kanssa. Kotiluolan ruokajakelu Liljalaaksonkatu 7:ssä on keskiviikkoisin kello 10 alkaen. Ruokakasseja jaetaan A-killan jäsenille.
ViaDian perjantaisin kello 11 Sepänkatu 3:ssa
Koulujen ylijäämäruokaa on jaossa Pohitullin väistöparakissa kaikkina koulupäivinä kello 12.20–12.50, Hakametsän koululla ti, ke ja to kello 12.20–12.50, Kalannin koululla ti, ke, to ja pe kello 12.20–12.50
Uudenkaupungin seurakunta jakaa ruokakasseja takkahuoneen aulassa ti ja to kello 14–14.30
SPR:n aamupalatarjoilu on Ystäväntuvalla, Alinenkatu 26, ti kello 10–11.30
Kotiluolalla ostosopimus Varhan kanssa
Teija Uitto
Varha hankkii Ugin A-Killalta palveluita ostosopimuksella. Paikan vetäjä Mirja Vesterinen kertoo, että sopimus on tehty täksi vuodeksi.
– Samoin jatketaan, jos ostosopimus saadaan ensi vuodelle, hän sanoo.
– Ei tämä sirkus ihan ilman rahaa pyöri, Kotiluolan verstaalla työskentelevä Kari Laulajainen jatkaa.
Kun Kotiluola noutaa kauppojen hävikkiruokaa ja kuljettaa lounaita vanhuksille kotiin, kuljetuksiin tarvitaan autoa ja polttoaine tietenkin maksaa. Lisäksi verstas, keittiö ja kahvio vaativat raaka-aineita ja materiaalia, jotta kuntouttava työtoiminta pyörii.
Palkkoja talossa ei juuri maksella, kun työt tehdään pääosin vapaaehtoisina tai kuntouttavan työtuen varassa. Palkkatyössä on ainoastaan Kotiluolan ammattikokki.
Vapaaehtoistyöntekijä Marja-Leena Viik toivoo, että Kotiluolan sopimus saa jatkoa.
– Monen ihmisen yksinäisyys lisääntyy, jos tämä paikka suljetaan.
– No ei murehdita sitä nyt, vaan eletään päivä kerrallaan, Mirja Vesterinen rohkaisee.
