Ei se ollutkaan joku heistä.
Jossain kaukaisuudessa näkyy hahmo. Onkohan hän joku niistä?
Ei, liikennemerkkiin oli vain tarttunut muovipussi. Ei sekään ollut raivostunut somekansan edustaja.
Paljon heitä kuitenkin on, vaikka kukaan ei ainakaan tunnusta kuuluvansa joukkoon. He eivät elä pimeissä huoneissa, vaan ihan kaikkialla keskuudessamme.
Kun jääkiekon MM-kisojen selostajat vaihtuu tai ideologisesti työtön kehtaa näyttää naamansa, he aktivoitunut. Kun meteorologin koira ei pääse enää telkkariin tai tavaratalon mainos johtaa harhaan, he nostavat päätään.
Googletin sanaparin ”somekansa raivostui”. Mystinen ihmisryhmä on suuttunut ainakin Käärijälle, Aamulypsyn juontajille, Pojulle, Sanna Marinille ja Kim Kardashianille.
Välillä some myös räjähtää, mutta ilmeisesti se saadaan nopeasti kuntoon, koska hetken päästä kohutaan jo uudesta asiasta.
Nämä raivostumiset ovat yleensä ohimeneviä ja harmittomia. Käärijä esimerkiksi luuli erehdyksissään Ukrainan lippua Ruotsin lipuksi ja hetkellinen raivontunne oli ihan aiheellinen, mutta asia hoitui anteeksipyynnöllä ja unohtui.
Sen sijaan välillä roiskuu yli niin, että voidaan ihan oikeasti puhua raivosta eikä jostain pikku tuhahduksesta. Kaikki urheilukatsomoissa vierailleet ovat varmasti kuulleet, kuinka rumasti yleisön joukosta huudellaan tuomareille, pelaajille, valmentajille ja jopa huoltajille.
Pieni vastustajan psyykkaaminen kuuluu totta kai asiaan. Jos vapaaheitot eivät uppoa tai kiekko ei pysy hallussa, voi ihan rauhassa asiasta huomauttaa. Miksei pienen kirosanan saattelemanakin, vaikka tietysti voisi katsoa kuinka pieniä lapsia istuu vieressä.
Julkisuuden henkilöt tunnutaan joskus ajateltevan yli-ihmisiksi, jotka kestävät kaiken kuran, minkä heidän niskaansa heitetään. Niin se ei kuitenkaan ole, vaan he ovat ihan tavallisia ihmisiä, jotka pahoittavat mielensä ja jopa murtuvat.
Naiset saavat somessa aivan luokatonta palautetta ulkonäöstään, vaikka sillä ei pitäisi olla mitään merkitystä heidän ammattinsa tai harrastuksensa kanssa. Todennäköisesti törkyviestin lähettäjä olisi kauhuissaan, jos joku kommentoisi samalla tavalla hänen pukeutumistaan tai kehonmuotojaan.
Urheilussa on tyypillistä, että kun joku epäonnistuu, hänet lytätään totaalisesti. Ja kun joku pääsee ns. ihon alle, on aivan sama, mitä hän tekisi jatkossa. Joku on ikuinen filmaaja, jos kerran ratkaisevassa ottelussa hieman korostaa iskua. Joku on Juudas, jos vaihtaa seuraa. Joku vain sattuu hieman jännittämään haastattelussa ja on ikuisesti typerys.
Tänä talvena näitä ylilyöntejä on nostettu mediassa esille. Ja hyvä niin, ehkä joku ymmärtää, ettei voi päästää ihan mitä tahansa suustaan tai näppäimistään ilman vastuuta.
Ilveksen pelaaja on tehnyt rikosilmoituksen tapauksesta, jossa häntä ja hänen perheensä henkeä uhattiin. Turun Palloseuran Markus Nurmi puolestaan julkaisi hänelle lähetettyjä yksityisviestejä. Niissä häntä kehotettiin tappamaan itsensä.
Nurmi vakuutti, että ei pahoittanut mieltään, mutta totesi, ettei itse voisi kirjoittaa kenellekään, että tapa itsesi.
Urheilu on ollut minulle aina tärkeää. Olen viettänyt tuhansia tunteja television ääressä ja urheilukatsomoissa. Olen hyvin rauhallinen tapaus, joten minun on välillä hieman vaikea ymmärtää edes sitä, että joku menettää malttinsa urheilusuorituksen vuoksi, mutta sen lasken kuuluvaksi kuitenkin kulttuuriin.
Kun televisio menee kiinni tai hallin ovet takana sulkeutuvat, pitäisi kuitenkin päästä tunteista yli. Vaikka kuinka tekisi mieli solvata ja haukkua, sen voi tehdä asiallisesti tai odottaa kiukun laantumista.
Urheilu on maailman tärkein turha asia, mutta kannattaako sen vuoksi tehdä rikosta.
Risto-Matti Kärki
tuottaja