Lähteenmäki opiskeli nelikymppisenä lähihoitajaksi, kun omat lapset olivat kasvaneet kouluikään.
– Aluksi tein enimmäkseen siivouksia.
Nyt Maijalla on pääasiassa vanhusasiakkaita. Hän siivoaa, laittaa ruokaa, käy kaupassa, pesee pyykkiä ja on myös ikäihmisille seurana.
– Jossain vaiheessa oli palvelusetelit ja niillä vanhukset saivat palveluita kotiin. Nyt palveluseteleitä on vaikea saada, mutta hyvin on töitä silti riittänyt. Asiakkaat saavat maksuista kotitalousvähennyksen verotuksessa.
Pisimmät asiakassuhteet ovat kestäneet vuosikausia. Esimerkiksi Teijo Mattilan luona Maija on käynyt 11 vuotta.
– Teen käytännössä kaikki kotitaloustyöt Teijon luona ja ehditään me korttiakin pelata, hän nauraa.
Teijo katselee lempein silmin nauravaista Maijaa. 88-vuotiaalla Teijolla on muistihäiriö, mutta fyysisesti hän on hyvässä kunnossa. Kun jäät ovat sulaneet, Maija aikoo viedä Teijon taas kävelylle ulos.
– Varha tarjosi Teijolle hoitopaikkaa Mynämäestä, mutta kun hoitopaikka oli Teijon veljen mielestä liian kaukana, lupasin sitten veljelle, että kyllä minä sitten vielä tämän vuoden jatkan.
Maija ei kestänyt ajatusta, että Teijo asuisi niin pitkän välimatkan päässä veljestään. Nyt veli asuu ihan lähellä ja vierailee päivittäin Teijon luona. Lisäksi Maija käy Teijon luona kolmesti päivässä, myös lauantaisin ja sunnuntaisin.
– Kyllähän Varhan kotipalvelukin kävisi kolmesti päivässä, mutta kotipalvelu vain kävisi. Esimerkiksi siivous ja ruokapalvelut pitäisi tilata erikseen.
Yksityinen kotipalvelu on asiakaslähtöistä. Maija kysyy vanhukselta, mitä hän toivoo, että tehdään. Teijon suihkupäivä on silloin kun Teijosta se tuntuu hyvältä. Jos tänään tekee mieli muusia ja nakkikastiketta, niin Maija hakee kaupasta nakkeja ja kokkaa.
– Teijo tuntuu lähes ystävältä. Minulla on kymmenen lastenlasta ja olen heidänkin kanssaan käynyt Teijon luona. Teijo on heille kuin pappa.
Kun asiakassuhde jatkuu pitkään, asiakkaaseen kiintyy ja hänen asiansa ovat hyvinkin tuttuja. Maija osaa jo asiakkaan ilmeestä päätellä, millä mielellä hän on.
Maija Lähteenmäki kertoo, että hän aloitti lähihoitajan työt julkisella puolella.
– Aika äkkiä päätin perustaa oman yrityksen. Minusta tuntui pahalta, kun asiakkaille ei ollut riittävästi aikaa.
Maija täyttää tänä vuonna 68 vuotta. Hän muistelee, että 20 vuoden aikana hän ei ole pitänyt yhtään sairauspäivää. Lomia ja vapaapäiviäkään ei juuri ole ollut, etenkään nyt kun hän käy päivittäin Teijon luona.
– Mutta kun tykkää työstään, ei se harmita. Ostin pari vuotta sitten sähköpyörän ja olen ajanut sillä kesäisin hyvällä säällä kolme kertaa päivässä Hallusta tänne keskustaan Teijon luo. Niin oma kunto pysyy hyvänä.
Muiden asiakkaiden luona hän käy harvemmin. Joku tarvitsee siivouksen vain kerran kuukaudessa, joku kauppakäynnin pari kertaa viikossa.
Maija toivoo, että löytäisi työlleen jatkajan.
– Alkaahan tässä oma ikä tulla jo vastaan. Haluaisin lopettaa ainakin ilta- ja viikonlopputyöt.
– Lähihoitajan työ ja varsinkin kotihoitotyö on monipuolista. Yhtään samanlaista työpäivää ei ole, ja se tieto mitä vanhuksilta löytyy, on arvokasta ja siitä voi itsekin ottaa oppia. Juice on sanonut, että kun vanha ihminen kuolee, palaa kirjasto. Se on osuvasti sanottu, hän kehuu.
Varhasta on käyty Teijon luona tekemässä palvelutarpeen arviointia.
– Ensimmäinen toteamus oli, että matot pitäisi poistaa, vaikka eihän Teijo ole ikinä kompastunut tai kaatunut, Maija ihmettelee.
– Minusta vanhusten pitää saada elää omannäköistä elämää.
