– Kun dokumentoin seurakuntakeskuksen esineitä, seurakuntakeskuksen siistijä Pirjo Haile kysyi, että olenko huomannut varastossa olevan taulun, Tanhuanpää kertoo.
Siitä alkoi avautua mielenkiintoinen vyyhti, joka liittyy Suomen lähihistoriaan. Varastossa oli 1700-luvulla maalattu taulu Kristuksen hautaan laittamisesta. Tanhuanpää jäljitti, että maalaus oli lähtöisin kaukana Suomenlahdella olevasta Seiskarin saaresta, joka on kuulunut Suomeen. Seiskarin seurakunnan esineistöä on seurakunnassa enemmänkin.
– Otin sitten yhteyttä Seiskari-seuran sihteeriin Raijaan ja tapasimme kirkon sakastissa.
Raija Herrala-Nurmi ilahtui kuullessaan maalauslöydöstä. Hän tiesi, että Uudenkaupungin ja Kustavin seurakunnissa on Seiskarin seurakunnan esineistöä, mutta sitä hän ei tiennyt, että tämäkin kirkkomaalaus oli Uudessakaupungissa.
– Vertasin maalausta kuvaan, joka on otettu Seiskarin kirkosta, ja se totta tosiaan oli sama maalaus.
Maalaukseen ja Seiskarin seurakunnan taideaarteisiin liittyy koskettava tarina, jonka Herrala-Nurmi ja Tanhuanpää ovat kuulleet useastakin lähteestä.
Seiskarin saaren asukkaat saivat lokakuussa 1939 evakuointimääräyksen. Sota ei sitten heti syttynytkään, niinpä asukkaat palasivat saarelle noutamaan omia tavaroitaan sekä pelastamaan myös seurakunnan taideaarteita.
– Yhdellä reissulla postivene oli täynnä seurakunnan esineitä, kun venäläinen sotalaiva pysäytti veneen. Venäläiset komensivat veneessä olijat sotalaivalle. Postiveneen kuljettaja sitoi peräsimen kiinni ja viimeisenä potkaisi veneen kohti Kotkaa, Herrala-Nurmi kertoo.
Veneessä olleet jäivät venäläisten vangeiksi, mutta taideaarteita täynnä ollut vene päätyi Langinkoskelle. Sieltä taideteokset pelastettiin talteen.
Raija Herrala-Nurmen mukaan postiveneen matkaan tuupannut mies oli Jooseppi Simola , jonka pojan, eversti Olavi Simolan moni uusikaupunkilainen muistaa.
Herrala-Nurmea Seiskarin historia kiinnostaa, koska hänen isänsä on saaresta lähtöisin.
– Hän oli 8-vuotias, kun perhe lähti evakkoon.
Seiskarin taide-esineet päätyivät lopulta Kustaviin, kun seiskarilaiset ohjattiin asumaan Kustaviin, Merimaskuun ja Rymättylään ja samalla siirtoseurakuntien esineistöä siirrettiin. Vuonna 1978 osa esineistöstä siirrettiin Kustavista Uudenkaupungin seurakuntaan, kun osa seiskarilaisista oli muuttanut työn perässä Uuteenkaupunkiin.
– Seurakuntakeskuksessa on nämä kaksi maalausta, kirkkolaiva ja kruunuvalaisin. Lisäksi uuden kirkon kirkkosalissa on Seiskarin uudessa kirkossa ollut alttarimaalaus, Tanhuanpää kertoo.
Seiskarin saarella on ollut kaksi kirkkoa: kuusikulmainen puukirkko, joka valmistui vuonna 1767. Uusi empirepuukirkko valmistui 1878. Taide-esineistöä on pelastettu molemmista kirkoista. Kirkkoja sen sijaan ei enää ole.
– Olen käynyt Seiskarissa kaksi kertaa, viimeksi 2003. Siellä ei ollut enää kuin majakka ja sen luona pari asuinrakennusta Suomen ajalta, Herrala-Nurmi kertoo.
Seiskarin saaressa asui evakuoinnin aikaan 600–700 asukasta, nyt saarella oli vain pari vakinaista asukasta.
Herrala-Nurmi on innoissaan uudesta maalauslöydöstä. Hän on itsekin selvitellyt seurakunnan taideaarteiden kohtaloa ja kirjoittanut niistä Seiskari-seuran lehteen.
– Vuosien mittaan on tehty lähes salapoliisin työtä aarteiston jäljittämisessä. Tanhuanpään inventointi tuo nyt uutta tietoa esineistöstä, hän kiittelee.
– Toivon, että jos joku tietää esineistöstä jotain tai hänellä on esimerkiksi Seiskariin liittyvää jäämistöä, hän ottaisi yhteyttä. Lisätiedot ovat tervetulleita, Marja Tanhuanpää sanoo. Esimerkiksi sitä ei tiedetä, mihin Seiskarin seurakunnan kirkkotekstiilit ovat joutuneet.
Tanhuanpää korostaa, ettei Seiskarin seurakunnan esineistö ollut hänelle mikään yllätys, sillä tutkija Lauri Viinikkala on dokumentoinut niistä jo aiemmin tietoa. Lisäksi Seiskarin esineistöä on ollut mukana Uudenkaupungin museon näyttelyssä Häpeäpenkki ja hopeapikari.
Kustavissa on Seiskarin seurakunnan maalauksista Jeesuksen ylösnousemus haudasta, Jeesus Getsemanessa ja Pyhä ehtoollinen.
Seiskarin seurakunnan taide-esineistö jää yhä edelleen Uudenkaupungin seurakunnan haltuun. Tanhuanpään mukaan maalaukset on siirretty arkistoon ja ne on kirjattu esinerekisteriin.
– Luovutettujen alueiden seurakuntien esineet kuuluvat kirkkohallituksen omistukseen.
”Seiskarin vanhan kirkon alttarimaalaukset on pelastettu rapistumasta Kustavin pappilan ullakolta. 1700-luvulta tai mahdollisesti jopa 1600-luvun lopulta peräisin olevat kolme maalausta ovat erittäin arvokkaita. Suomessa on säilynyt vain vähän tämän aikakauden kirkkotaidetta.
Maalaukset tuotiin Kustaviin Suomenlahdella sijaitsevan Seiskarin saaren evakuoinnin yhteydessä 1939. Ne unohtuivat Kustavin pappilan ullakolle yli 40 vuodeksi. Nyt kulttuurihistoriallisesti arvokkaat maalaukset on entistetty. Ne asetaan ensi viikonloppuna esille Kustavin kirkkoon. [–]
1982 tehdyn arvion mukaan taulujen entistäminen olisi maksanut 29 000 markkaa. Rahojen puutteessa työ jäi ja taulut unohdettiin jälleen ullakolle. Kolme vuotta sitten Kustavin uusi kirkkoherra Raimo Jokela ryhtyi toimiin maalausten suojelemiseksi. Peruskorjaustoimia karsittiin ja kirkkohallitus suostui maksamaan kustannukset, kun ne putosivat lähes puolet aiemmasta arviosta. Maalaukset entisti konservaattori Ulla Kiljunen Helsingistä. [–]
Taulujen alkuperää tai tekijää ei toistaiseksi ole selvitetty, todennäköisesti ne on tuotu Pohjois-Saksasta tai Pietarista.”
Helsingin Sanomat 1987
