Päästökaupassa EU:n tavoite on pitää em. liikenteen sekä teollisuus- ja energialaitosten kasvihuonepäästöt sovituissa rajoissa. Kauppaa käydään myymällä ja ostamalla päästöoikeuksia pörssissä tai huutokaupassa. Päästöyksikön hinta muodostuu kysynnän ja tarjonnan perusteella.
Lahden kaupunki toimi 2021 Euroopan ympäristöpääkaupunkina. Meillä valmisteltiin ilmasto-ohjelmaa, jota Ukipolis lähti edistämään. Bussimme suuntasi Lahteen ottamaan selvää, millä konstilla he tavoittelevat peräti 100 prosentin hiilineutraaliutta jo ensi vuonna. Ugin tavoite on 80 % vuonna 2030 ja hiilineutraali muun Suomen kanssa 2035.
Olin HINKU-hankkeessa mukana alusta alkaen. Silti oivalsin olleeni liian sinisilmäinen. Vasta Lahdessa opin, että termi hiilineutraali ei tarkoita 100 vaan 80 %:n päästövähennystä. Loppu 20 % sidotaan alueen hiilinieluihin, kompensoidaan tai poistetaan eri teknologioilla. Tunsin tulleeni huijatuksi. Naiivisti olin kuvitellut kriteerin olevan ilmastopaneeli IPCC:n ”net zero emissions”, jossa fossiiliperäiset CO2-päästöt poistetaan kokonaan.
Hiilinielu on biomassojen ekosysteemi, joka fotosynteesillä kerää ja varastoi hiilidioksidia noin neljäsosan maailman kaikista CO2-päästöistä meriin ja metsiin. Uusina nieluina on kehitetty teknologisia hiilinieluja, joilla otetaan hiilidioksidi talteen imurilla suoraan tehtaan piipusta ja varastoidaan maankuoren alle tai meren pohjaan.
Päästökompensaatiolla taas kumotaan yrityksen ilmastopäästöt poistamalla vastaava määrä hiiltä ilmasta muualla – vaikkapa Afrikassa puita istuttamalla. Kompensaatio on vastikkeellista liiketoimintaa eli bisnestä. Niitten käytön kasvu saattaa johtaa siihen, että emme näekään välttämättömäksi muuttaa elintapojamme päästöjen minimoimiseksi. Hierarkian CO2-päästöissä kun tulisi olla se, että ensin kaikin keinoin vältetään päästöjen syntymistä, sitten vähennetään niitä ja vasta vihonviimeisenä keinona kompensoidaan.
Ilmastokriisi on maapallon suurin uhka. Viime vuosi oli historian lämpimin sään ääri-ilmiöineen. Meidän keskilämpötilamme on noussut 1960-luvulta 2 ja talvet 4 asteella. Silti ilmaston lämpeneminen voi tuntua arjen keskellä liian etäiseltä ja abstraktilta, kun on akuutimpiakin huolia. Päästöjen kompensointi ei herätä luottamusta eikä toimi reilusti. YK:n teatraalisia ilmastokokouksia on järjestetty 30 kertaa, jona aikana päästöt ovat kasvanet 70 prosenttia. Itsekin nyt suren enemmän luonnon biodiversiteetin ja luontokadon puolesta. Ne kun ovat oikeasti konkreettisia ja tapahtuvat tänään, tässä ja nyt!
Kun Lahti pyrkii hiilineutraaliksi, niin Iisalmen tavoite on olla maailman ensimmäinen kiireneutraali kaupunki. Sitaatti sen nettisivulta: ”Yhdessä yritystemme kanssa sitoudumme pienentämään kiirejalanjälkeämme vähentämällä kiirettä työpaikoilla ja kompensoimalla kiireen vaikutuksia ihmisten hyvinvointiin”.
Tavoitteena on pitää elämän tahti leppoisena. Jos joskus on liikaa hoppua niin pointtina on viettää palautus ja kiireettömiä hetkiä neutralisoimaan niitä kiireisiä. Vinkit on koottu työkirjaksi ”Monoa multitaskaukselle”. Siinä opastetaan, miten kesyttää aivoruuhka, taltuttaa häly ja tietotulvan ähky. Mutta yksin Iisalmi ei tyydy tekemään kiireettömyystekoja. Se haastaa mukaan muut seutukaupungit kuten meidät. Otammeko haasteen vastaan?
Iisalmi on plagioinut ideansa ”slow city eli cittaslow” -filosofiasta. Sen tavoite on elää kestävästi, arvostaa kulttuuria ja nauttia yhteisöllisesti ja kiireettä esimerkiksi hyvästä lähiruoasta ja viinistä. Muistan, että meillä arkkitehtimme aikanaan lanseerasi hitaan kaupungin ideaa. Siitäkö on jäänyt ”syödään taivasalla” -tapahtumat?
Hiilijalanjäljen laskemiseen löytyy mittarit. Mutta miten mittaat kiirejalanjälkesi? Kuinka todetaan kiireen vähentyneen 80 % tai poistuneen kokonaan? Miten voi kompensoida kiirejalanjälkensä? Onkohan koko termi luotu ”kieli poskessa” kun rimmaa niin hyvin hiilineutraalin kanssa.
Oli kiire tai ei, niin lahjaksi saatu maapallo tulee jättää lapsillemme perinnöksi paremmassa kunnossa kuin sen itse saimme.
Tarmo Kangas
sinivihreä kaupunginvaltuutettu (kok.)