”Yksinäisille Sakunkulma on henkireikä” – Kävijät pelkäävät avoimen toiminnan loppumista

0
Kaija Santanen (vas.) kertoo muuttaneensa Uuteenkaupunkiin vasta 1,5 vuotta sitten. - Ajattelin, että tunnen täällä itseni orvoksi, kun en ketään tunne, mutta Sakunkulman ansiosta minulla on nyt paljonkin tuttuja, hän kehuu. Vierellä Seija Suominen sanoo asuvansa yksin ja siksi hän käy Sakunkulmassa vähintään neljästi viikossa. Torstaina naiset odottivat Sakunkulman tuolijumpan alkamista.

– Koen, että elämäni olisi nukkumista, syömistä ja kävelyä niin kauan kuin pystyn. Samalla seuraisi erakoituminen, masennus ja vahva toive päästä vaimon seuraan, kuvailee 84-vuotias leskimies, miten hänen elämänsä muuttuisi, jos Sakunkulman päiväkeskuksen avoin toiminta loppuisi.

Uudenkaupungin Sanomat avasi 29.2. verkkokyselyn, jossa pyydettiin vastaajia kertomaan, miten he kokevat Varhan päätöksen lakkauttaa Sakunkulman avoin päivätoiminta. Vastauksia sai toimittaa myös postilaatikkoomme.

”Ei kaiken hyvän toiminnan tarvitse olla niin jäykkää
ja virallista.”

Vastauksissa näkyy ikäihmisten suuri huoli siitä, miten heidän käy, jos Sakunkulmassa ei ole enää virkistystoimintaa.

– Sakunkulma on erinomainen paikka yksineläjille. Muuten voitaisiin jäädä kotiin nyhjöttämään, 81-vuotias nainen toteaa.

– Sakunkulma on yksinään asuvien vanhusten pelastusrengas. Jo pelkkä tunne, että on paikka, jossa voi tavata ystäviä ja olla yhteisön jäsen, virkistää. Sakunkulmaa ei saa muuttaa, 83-vuotias Irmeli vetoaa.

Samantyyppisiä vastauksia kertyi kyselyyn lukuisia.

86-vuotias mies kertoo käyvänsä Sakunkulman kuntosalilla.

– On monia yksinäisiä, joille Sakunkulma on ainoa virkistyspaikka, 86-vuotias ”yksinäinen” kertoo.

– Sakunkulma on palvellut suurta osaa kaupunkilaisia ikäihmisiä ja sen kautta on yhteiskunta pystynyt säästämään varmasti suuria summia sairaanhoitokuluissa, arvioi kohta 84 vuotta täyttävä mies. Hän itse kertoo käyttävänsä Sakunkulman kuntosalia ja kulkevansa sinne jalan tai polkupyörällä.

– Sinne voi mennä viitenä päivänä viikossa oman aikataulun mukaan, eikä vaatetuksen tarvitse olla viimeisen päälle. Siellä tapaa ikäisiään ihmisiä ja se palvelee siten myöskin sosiaalisten suhteiden ylläpitoa, mikä on varmasti varsinkin monelle yksinäiselle henkilölle varsin tärkeää.

71-vuotias vastaaja kehuu, että ”Sakunkulmassa on parasta, että sinne voi mennä kuka tahansa ikäihminen.”

”Aivan parasta vaivojen kuntoutusta ja ennaltaehkäisyä.”

80-vuotias rouva murehtii, miten ikääntyvät jäävät vaille arvokasta historiallista ilmapiiriä ja ystävällistä palvelua, jos Sakunkulman avoin toiminta suljetaan.

– Emmekä me suinkaan voi kivuta Wintterin mäelle kesken koulupäivän hulinan, vaan vasta joskus iltahämärissä. Sakunkulmaan tulee saattajia tarvitsevia liikuntaesteisiä ja muistihäiriöisiä vanhuksia ahtaisiin monia rappusia sisältävään, sokkeloiseen tilaan. Ilmeisesti vanha talo pitäisi remontoida kelvottomaksi, hän arvioi muutosta.

Osa vastaajista kokee, että Sakunkulma ei ole oikea paikka Varsinais-Suomen hyvinvointialueen (Varha) suunnittelemalle kuntouttavalle toiminnalle.

– Se todettiin jo viime kevään tilaisuudessa Crusellissa, yksi vastaajista huomauttaa.

Sen sijaan vastaajat toivovat, että yhdistykset jatkaisivat virkistystoimintaa Sakunkulmassa.

– Olisi hienoa, jos kävijät ja samoin ulkopuoliset yhdistykset osallistuisivat sisällön tuottamiseen kykyjensä ja mahdollisuuksiensa mukaan, yksi vastaajista ehdottaa.

– Toivoisin, että jonkinlainen toiminta jatkuisi, mihin meikäläinenkin mahtuisi, eräs mummo toteaa.

”Ikäihmiset erakoituvat ja kuolevat yksin kotonaan.”

Vastaajat arvelevat, että hullusti kävisi, jos avoin toiminta Sakunkulmassa loppuisi kokonaan.

– Jos avoin toiminta päättyy, se tulee koskettamaan lukuisia ikäihmisiä, heidän avustajiaan ja lähipiiriään. Yksinäisyys lisääntyy entisestään. Ehkäisevän, fyysistä ja psyykkistä hyvinvointia edistävän toiminnan päättyminen olisi ikäihmisten terveydelle haitallista. Toivon, että päättäjät perehtyvät gerontologian tutkimustietoon.

Myös toinen vastaaja ennakoi, että tilanne heikentäisi ikäihmisten elämää merkittävästi:

– Osa ei edes hakeudu arviointiin ja jos hakeutuukin, niin sosiaalisista syistä tuskin Varha tulee palvelua myöntämään. Iäkkäiden yksinäisyys ja pahimmillaan masennus lisääntyvät.

– Moni ikääntynyt jää kotiin.

– Ikäihmiset erakoituvat ja kuolevat yksin kotonaan, yksi vastaajista kommentoi.

Moni vastaaja muistuttaa, että Zachariassenin säätiö lahjoitti rakennuksen kaupungille vanhustentaloksi.

Sakunkulmassa on käynyt myös nuorempaa väkeä.

Kyselyyn vastanneista nuorin on 55-vuotias. Eniten vastaajia on ikäluokassa 65–86 vuotta. Vastauksia kertyi yhteensä 26. Osa vastauksista oli pudotettu paperille kirjoitettuna Uudenkaupungin Sanomien postilaatikkoon.

Marjatta Vähämäki ja Aster Kemppi ovat molemmat jääneet leskeksi. – Sakunkulma on henkireikä, siksi tuntuu pahalta, jos tämä loppuu, Marjatta sanoo. Aster toivoo, että jos Sakunkulma jää Varhan käyttöön, virkistystoimintaan löytyisi heille toinen paikka.

Tämä on Sakunkulmassa parasta:

– Kodikas ympäristö ja avoin ilmapiiri.
– Avoin toiminta ikäihmisille on tärkeää.
– Rakennus on kaunis ulkoapäin. Mykrän Sari oli lämminsydäminen.
– Yhteisöllisyys, mahdollisesti muutoin yksinäiset vanhukset tapaavat muita ihmisiä. Monelle Sakunkulma on ainut linkki ulkomaailmaan.
– Vanhat kaakeliuunit.
– Sijainti, kaikille ikäihmisille avoin toiminta.
– Yhteisöllisyys.
– Yhteisöllisyys ja ihana henkilökunta, kiireettömyys ja avuliaisuus.
– Ikäihmiset voivat saada vertaistukea, seuraa ja kokea olevansa osa yhteisöä. Yksinäisyyden kokemus lievittyy. Monenlaista ohjelmaa, virikkeitä, retkiä, kahvittelua, liikuntaa, taitojen ylläpitämistä ja kehittämistä, aineksia ajatteluun, mikä on tärkeä elämää ylläpitävä voima. Ennaltaehkäisevää toimintaa, terveydenhuollon palveluja, ystäviä. Myös Sakunkulman yhteistyö seurakunnan ja muiden organisaatioiden kanssa palvelee hyvinvointia.
– Yhteisöllisyys, kaikki siellä ovat tasavertaisia.
– Henkilökunta on mukavaa ja kaikki huomioivaa.
– Siellä tapaa ikäisiään ihmisiä ja se palvelee siten myöskin sosiaalisten suhteiden ylläpitoa, mikä on varmasti varsinkin monelle yksinäiselle henkilölle varsin tärkeää.
– Tällainen toiminta ei korvaa hoitoa, mutta se ehkäisee tai ainakin siirtää hoidon tarvetta.
– Siellä saa terveydellistä ja sielullista hoitoa.
– Ei kaiken hyvän toiminnan tarvitse olla niin jäykkää ja virallista.

Lähde: Uudenkaupungin Sanomien verkkokyselyn vastaukset

Varha on ilmoittanut, että Sakunkulman avoin päivätoiminta päättyy kesäkuun lopussa.

Urkutehtaasta päiväkeskus

Vuonna 1860 rakennetussa komeassa rakennuksessa Uudessakaupungissa Itätullintorin kupeella toimi Zachariassenin urkutehdas vuodesta 1870 lähtien. Parhaimmillaan urkutehtaassa oli yli 20 työntekijää ja siellä rakennettiin 140 urut sekä lukematon määrä harmoneja.

Zachariasseneilla oli paikkakunnalla myös saha ja laivanvarustamo, joka viime vuosisadan alkupuolella oli Suomen toiseksi suurin varustamo.

Uudessakaupungissa tanskalaissyntyisen Zachariassenin suvun nimi kääntyi yksinkertaisesti Sakuksi. Uusikaupunkilaiset merimiehet purjehtivat Sakun laivoilla ja Itätullissa tehtiin urkuja ja asuttiin Sakun omistamissa taloissa.

Zachariassenit itsekin hyväksyivät tämän heitä ja heidän laitoksiaan koskevan kutsumanimen, koska nimesivät sahan moottorihinaajan Sakuksi ja höyryhinaajan Sakariksi.

Vuonna 1938 perustettiin Zachariassenin säätiö, joka lahjoitti rakennuksen vanhainkodiksi yhtymän palveluksessa olleille eläkeläisille.

Vuonna 1966 säätiö purettiin ja sen koko omaisuus kaikkine Itätullin kiinteistöineen siirtyi Uudenkaupungin kaupungille.

Kaupungin viranhaltijat antoivat talolle nimeksi oudon Zachunkulman. Ns. vanhoja uusikaupunkilaisia Zachu vaivasi, eihän se tarkoittanut mitään. Viimein motkotus tehosi, ja yli sata vuotta käytössä ollut kutsumanimi pääsi taas kunniaan.

Nyt Sakunkulma myös kirjoitetaan niin kuin se on aina täällä lausuttukin.

Lähde: Uudenkaupungin Sanomat 9.1.2010