Joskus harmittaa, että en ole ehtinyt metsästämään miljoonien kirjojen joukosta parhaita teoksia, jotka olisivat tehneet edellisen kaltaisen syvän vaikutuksen ja ravinneet kauan.
Missä olisin ilman Raamattua? Raamattu kuuluu länsimaisen sivistyksen peruselementteihin ja on ollut vuosisadat ihmiskunnan aarre ja voimanlähde. Monipuolinen kirjakokoelma sisältää historiaa, lakikokoelmia, rukouksia, rakkaustarinoita, runoja ja paljon muuta. Näitä vanhoja kerrontataiteen helmiä ei kannata huitaisten ohittaa, sillä niiden kautta löydämme itsemme, Jumalan ja lähimmäisen.
Muistan, kun kerran istuin Kalannin kirkossa ja katselin alttarin takana olevasta ikkunasta ikivihreiden tuijapuiden lehtien huojuntaa tuulessa. Ne puhuivat samaa kieltä kuin Ilmestyskirja, joka kertoo Jumalan luomasta uudesta maailmasta, jossa ei ole mitään kirousta eikä kuolemaa. Elämänpuu tuottaa jatkuvasti hedelmää ja sen lehdet parantavat kansat. (Ilm. 22:2-3) Näkymä lohduttaa maailmassa, jossa kärsitään monenlaisia sairauksia ja vaivoja. Kristityn tulevaisuus on valoisa.
Yksi rakkaimpia Raamatun kertomuksiani on kohtaaminen rannalla (Joh.21) On helppo samaistua uupuneisiin ja turhautuneisiin kalastajiin, jotka koko yön kalastettuaan palaavat aamulla rantaan ilman yhtään kalaa. Ennen kuin vene ehtii rantaan, joku huutaa sieltä: “Miehet, onko teillä mitään syötävää?” Kuulen sielussani tuon huudon vuosituhansien takaa. Miten se lämmittää sydäntä, että joku välittää meistä sovituksen nälkäisistä, leivän nälkäisistä, elämän nälkäisistä ja rakkauden nälkäisistä maailman lapsista! Jeesus Kristus kattaa vieläkin juhlapöydän uupuneille, pettyneille ja erehtyneille.
Raamattu on inspiroinut monella tavalla kirjallisuutta. Kansallisrunoilijamme Johan Ludvig Runeberg julistaa Raamatun arvoa osuvin kielikuvin virressä 183. Ehkä Runeberg katseli Porvoon rannoilla vesilintuja ja totesi, että juuri noin Jumalan Sana pesee ja puhdistaa ihmisen synnistä, syyllisyydestä ja häpeästä.
“Kuin vesilintu lahdella käy alle veden pinnan ja huuhdottuaan sulkansa taas nostaa puhtaan rinnan, niin puhdistuu myös henkemme sanassa kirkkahassa ja liikkuvansa tuntee se olossaan oikeassa.” Tämä ei ole vain sanataidetta vaan varmaankin Runebergin ja monen muun sisäinen kokemus Sanan voimasta. Raamattu ei ole vain kirja kirjojen joukossa, vaan Jumala toimii Sanan välityksellä.
1800-luvulla kirjat ja lukeminen kuuluivat vain yläluokan mahdollisuuksiin, mutta kansallisena herättäjänä Runeberg halusi korostaa, että Raamattu kuuluu kaikille. Viimeisessä säkeistössä hän toteaa: “Sen kalliin aarteen jokainen saa pitää omanansa.”
Monet kansainvälisesti tunnetut henkilöt ovat kertoneet ammentavansa Raamatusta voimaa ja viisautta. Eräs heistä on ranskalainen kirjailija Jean Jacques Rousseau (1712–1778). Hän arvioi Raamattua näin: “Lue filosofiemme teokset loisteliaine sanakäänteineen, kuinka keskinkertaista, kuinka vaivaista se onkaan Raamatun rinnalla! Voiko samalla kertaa niin ylevän majesteettinen ja niin yksinkertainen kirja olla ihmisten tekemä?”
Elise Heinonen
diakonia-avustaja