– Prinsessa Ruusunen, kuuluu nopeasti vastaus.
Hieman myöhemmin Selinheimo vakuuttaa, että tätä värttinää koskemalla ei vaivu uneen, eikä piikki ole edes terävä.
Lapsilla on myös hyvin tiedossa, mitä villalangasta voi valmistaa, eli pipoja, myssyjä, sukkia ja paitoja. Paljon muitakin ehdotuksia kuuluu.
Entäpä mistä elämistä voi kehrätä lankaa?
– Lampaista.
– Koirasta.
Kyllä, jos on oikein karvainen koira.
Pitkäkarvainen kissakin käy. Marsusta tai hamsterista ei välttämättä irtoa tarpeeksi karvaa, mutta Selinheimo kertoo angorakanista, jonka karvaa kelpaa hyvin. Myös alpakat ja vuohet ovat yleisiä villalangan lähteitä.
Yksi Tilkkutäkin päiväkodin pojista tietää hyvin, että sienistä saa väriä lankojen värjäämiseen. Selinheimo kertoo, että veriseitikki-niminen sieni saa langan värjäytymään punaiseksi.
– Kanarialla elää sellainen kirppu, jonka kuorista saa väriä. Metsästä löytyy myös paljon värejä. Nokkosesta saa harmaanvihreää väriä, hän luettelee.
Selinheimo vinkkaa sipulinkuoren kauniista keltaisesta väristä, jota voi hyödyntää myös pääsiäisenä kanamunia värjätessä.
– Koivunlehdistä tulee ihanan vihreä väri, kahden Tilkkutäkissä päiväänsä viettävän lapsen ”mumma” kertoo.
Selinheimo on opiskellut museotekniikan artesaaniksi kymmenisen vuotta sitten ja tehnyt siitä lähtien perinnekäsitöitä.
– Olen pitänyt kursseja ja työryhmiä ja ollut erilaisissa tapahtumissa, mutta nyt olin ensimmäistä kertaa päiväkodissa, Selinheimo iloitsee.
Hänestä on mukavaa esitellä vanhaa perinnettä lapsille, jotka jaksoivat keskittyä yllättävän hyvin.
– Hämmästyttävää, kun otin värttinän esiin, tuli ihan hiljaista.
Selinheimo arvelee, että pienessä kaupungissa lapsilla on parempi tietämys vanhoista perinteistä ja esineistä.
Itä-Suomesta kotoisin olevan, mutta Maskussa asuvan Selinheimon vierailu Tilkkutäkissä oli jatkumoa edellisenä päivänä päiväkotiin pystytetylle vanhojen esineiden näyttelylle.
Aliisa , Helmi , Alva ja Elmeri muistivat hyvin, mitä esineitä pöydällä on. He tunnistivat muun muassa potan, silitysraudan, vanhat lelut, ongenvavan, puhelimen ja almanakan.
– Isoisovaari on tuonut koruja lippaassa Egyptistä ja nyt toin ne tänne, Aliisa kertoo aarteestaan.
Lapset kertovat, että he ovat nähneet esineitä kotonaan tai isovanhempiensa luona. Sieltä ne ovatkin peräisin, sillä jokainen lapsi sai tuoda näytille jonkun vanhan esineen, jonka käyttöä muut saivat arvuutella.
– Mukana on teksti, missä kerrotaan esineestä ja kuinka vanha se on, päiväkodin johtaja Marika Heino kertoo.
