Olin tuolloin matkustanut Turusta bussilla suoraan Helsingin keskustaan ja sitten metrolla Metropolia-ammattikorkeakouluun. Siitä on jo yli vuosi, enkä todellakaan muista oikein mitään, koska olin keskittynyt suorittamaan Metropolian kurssin, joka oli vain päivän tai kaksi.
Tällä kertaa me tulimme Helsinkiin nauttimaan lomasta. Perjantai-illalla tulimme autolla Helsinkiin. Me olimme vieraina ystävän luona, joka asui Helsingissä. Lauantaina meillä oli suunnitelma käydä Helsingin keskustassa.
Mieheni sanoi, että kannattaa matkustaa julkisilla kulkuvälineillä Helsingissä. Syyt hänen mukaansa olivat: 1. navigointia ei tarvitse käyttää, 2. äidit, joilla on pieni lapsi rattaissa, voivat matkustaa ilmaiseksi ja tässä tapauksessa se olen ”minä”, 3. se on halpaa (mieheni oli ostanut yhden päivän lipun, joka maksoi noin 11 euroa ja se riitti koko päiväksi, sillä yhdellä lipulla voi mennä minne tahansa Helsingin sisällä, 4. maisemista voi rauhassa nauttia.
Lauantaiaamuna melkein klo 10 menimme ensimmäisellä bussilla ja sitten metrolla kohti Helsingin keskustaa. No, miten täällä on elämä, aika kiireistä mielestäni, koska linja-autoasemalla, kun bussi tuli, pitää heti mennä sisälle, jos odotat, niin bussi voi lähteä ja pitää odottaa toista bussia. Hiki tuli kun piti nostaa rattaat ja laittaa ne sisälle, mutta me onnistuimme. Bussi oli täynnä ihmisiä ja metrokin.
Kaikilla oli puhelin kädessään ja jokaisella oli jotain omaa, joten tarkoitan, että jokainen näytti niin kiireiseltä, että he eivät edes huomanneet kuka istuu tai seisoo heidän lähellään. Sitten menimme keskustan kirjastoon. Kirjaston ulkonäkö oli erittäin hieno, olen sanaton, kauniisti rakennettu. Sisälle mennessäkin suu oli auki, miten kirjasto voi olla niin kaunis ja rentouttava paikka, jossa voi oppia, lukea, syödä, leikkiä lapsen kanssa tai vain olla yksin rauhallisessa paikassa.
Myös kirjasto oli melkein täynnä, niin paljon ihmisiä. Tulimme ulos ja menimme syömään. Koko ravintola oli täynnä ihmisiä. Mistä nuo ihmiset tulivat, en tiedä. Me olimme Mall of Triplassa, jossa oli taas monta ihmistä. Vaikka se oli niin iso ostokeskus, sekin oli täynnä ihmisiä.
Hauska on se, että esimerkiksi täällä Uudessakaupungissa, jos minä näen nepalilaisia ihmisiä, minä menen suoraan puhumaan hänen kanssaan, mutta siellä ketään ei ole kiinnostunut kenestäkään. Se tuntui, että jokaisella on omat asiansa ja kiire omien juttujensa parissa.
En vertaile kaupunkeja, koska jokaisella kaupungilla on omat hyvät ja huonot puolensa, mutta täällä Uudessakaupungissa asuminen niin pitkään sai minut tuntemaan Helsingin erittäin kiireisenä kaupunkina täynnä ihmisiä.
Pooja Shah
kirjoittaja on
muuttanut Uuteenkaupunkiin Nepalista ja opiskellut suomen kieltä