Näsiä suosii ravinteikkaita, kosteita ja kalkkipitoisia kasvupaikkoja. Sitä tavataan harvakseltaan lähes koko Suomessa aivan pohjoisimpia puuttomia tunturialueita lukuun ottamatta. Alkukeväästä muutoin vielä värittömässä luonnossa kukkaan puhkeava on epätodellisen tuntuinen näky. Tuoksuvat kukat ilahduttavat ja vaikuttavat lähes hohtavan kirkkailta kalpeassa ympäristössään.
Kauneudestaan huolimatta näsiä on kauttaaltaan erittäin myrkyllinen ihmisille ja muille nisäkkäille. Siihen kajoamista rajoittavat myös erilaiset kiellot ja rauhoitukset. Ahvenanmaalla kasvi on kokonaan rauhoitettu, muualla Suomessa sen kerääminen myyntiin ja myyminen on kiellettyä. Puuvartisena kasvina näsiä ei muutenkaan ole jokaisenoikeuksien piirissä.
Näsiän myrkyllisyyden aiheuttavat kasvin tuottamat yhdisteet, muun muassa metsereiini. Sitä on erityisen paljon kasvin kuoressa sekä syksyllä kypsyvissä punaisissa marjoissa. Kasvin koskettelu paljain käsin voi aiheuttaa ihoärsytystä, kuten turvotusta ja rakkuloita. Jos näsiää kerää maljakkoon, liukenee kasvista myrkyllisiä yhdisteitä maljakkoveteen. Kasvi kannattaakin jättää paikoilleen luontoon.
Kukkivan näsiän läheisyydessä jo kukkien vahva tuoksu voi riittää aiheuttamaan päänsärkyä ja pahoinvointia. Kasvi houkuttelee tuoksullaan pölyttäjinä toimivia hyönteisiä. Sen kukat eivät kuitenkaan tarjoa vierailijoille mettä, joten tietyn alueen pölyttäjät oppivat pian kasvin petollisuuden. Kasville onkin eduksi kasvaa yksittäisinä pensaina siellä täällä, jotta pölyttäjät ehtivät vierailla useammassa kasvissa ennen kuin ne alkavat välttää petollista näsiää.
Näsiän punaiset mehevät marjat maistuvat kypsyttyään monille marjoja syöville linnuille, joita eivät kasvin myrkyt haittaa. Näsiä leviää lintujen mukana uusille kasvupaikoille. Marjoja levittävät linnut löytävät pensaat paremmin, jos ne kasvavat tarpeeksi lähellä toisiaan. Näsiän esiintymiseen vaikuttavat siis vastakkaiset ilmiöt pölytyksen onnistumisen ja siementen leviämisen osalta.
Lintujen lisäksi näsiän myrkylle immuuneja ovat hyönteiset. Muutama laji on jopa erikoistunut elämään pelkästään näsiällä. Valkean ja ruskean kirjava näsiäkoi munii kasville ja sen toukat syövät näsiän lehtiä. Pieni kullanhohtoinen kovakuoriainen, näsiänjalosoukko, viettää toukkavaiheensa syömällä näsiän juuria ja kuoren alaista puuainesta. Aikuisia kuoriaisia tavataan näsiän oksilla ja lehdillä kesä-heinäkuussa.
Teksti: Lily Laine, kuva: Maija Karala