Rehellisyyden nimissä on kuitenkin myönnettävä, ettei vesitorni enää mikään komistus ole. Kaukaa katsottuna se on maamerkki, mutta läheltä näkee rapistuneen vesitornin, jonka kunto on sitä luokkaa, että turistit saattavat pelätä tornista putoavan palasia.
Kaupunkilaisille vesitorni on tärkeä maamerkki ja siihen liittyy muistoja. Onhan torni seissyt paikallaan jo 1950-luvulta alkaen. Moni muistaa sen kivijalassa toimineen kioskin. Torni on toiminut myös näköalatornina.
Uudenkaupungin veden johtokunta esittää nyt vesitornin purkua. Ratkaisun takana ovat selkeät faktat: torni on niin heikossa kunnossa, että sen korjauksen kustannusarvio on yli 600 000 euroa. Tällä summalla torni saataisiin turvalliseen kuntoon, mutta ei siitä silti mitään maiseman kaunotarta tulisi. Tornin purkutöitten hintahaitari olisi 100 000– 300 000 euroa.
Sosiaalisessa mediassa on jo herännyt keskustelu tornin kohtalosta. On esitetty, että torniin tehtäisiin isompi remontti, rakennettaisiin muun muassa ulkoilmahissi. Näin torni saataisiin jälleen käyttöön.
Tornista avautuisi tosiaan mahtava maisema, mutta sitten se mutta. Kun kaupungissa on menossa talouden sopeuttamisohjelma, näin mittava uusi hanke tuskin sopii kuvioon. Kaupunkilaiset voivat harkita tornin kunnostamista esimerkiksi niin, olisiko itse valmis maksamaan korkeampaa veroa tai vesimaksua, jotta torni saataisiin kuntoon.
Tornin purku on ankea ratkaisu, mutta todennäköisesti sittenkin se ainoa vaihtoehto. Tai sitten pitäisi löytyä jostain tornin remontille sponsori. Jos rahaa olisi, niin saisihan vesitornista nähtävyyden. Parhaimmillaan torni voisi toimia taas näköalatornina, sen yhteyteen sopisi hyvin myös esimerkiksi valotaideteos.
Teija Uitto