Kyseessä oli siis kevään 2011 Korisliigan pudotuspelit, jossa Korihait eteni aina välieriin ja lopulta pronssiotteluun. Pitkän linjan ukilaiset fanit muistavat ja olivat siihen aikaan jo nähneet 1990-luvun menestysvuodet ja mitalipelit, mutta meille 1990-luvun lopulla ja 2000-luvulla syntyneille se kevät oli kokemuksenaan ainutlaatuinen.
2000-luvulla Korihaiden taival pudotuspeleissä oli aina ennen katkennut ensimmäisellä kierroksella. Ennen vuotta 2011 olin paikan päältä nähnyt viisi pudotuspeliottelua, joista ainoastaan yksi oli voitokas. Mutta silloin oli aistittavissa, että nyt on mahdollisuus mennä pitkälle.
Ensinnäkin iso asia sinä keväänä oli kotietu pudotuspelien ensimmäiselle kierrokselle. Kauden aikana Korihait oli voittanut 22 kotiottelustaan 19, joten etu oli merkittävä siinä mielessä. Puolivälierissä oli vastassa 2000-luvun suurmenestyjä Espoon Honka, jolla oli nimivahvoja pelaajia, mutta jäi runkosarjassa haiparven alapuolelle sarjataulukossa.
Ensimmäinen kotiottelu oli jo ainutlaatuinen kokemus. Katsojille tarjotut valkoiset paidat täyttivät Pohitullin ja yleisön hurmos siivitti Korihait kahteen kotivoittoon ensimmäisestä kolmesta ottelussa. Kahdessa Espoon pelissä Honka oli parempi, joten ratkaisu eteni viimeiseen viidenteen peliin.
Muistan tunnelman olleen sellainen, ettei kukaan epäillyt Korihaiden mahdollisuuksia voittaa. Ei se ollut mahdollista edellisten kotiotteluiden suoritusten perusteella. Eikä se myös sitä ollut, kun viides ottelu lähti käyntiin. Vaikka Honka tulikin lähellä, ei Korihailla ollut ottelussa hätää, ja Pohitullissa juhlittiin välieräpaikkaa.
Parhaiten mieleen viidennestä ottelusta on jäänyt Lawrence Wrightin riiston jälkeinen läpiajodonkki, kun suunnilleen puolet Pohitullista nousi seisomaan jo ennen donkkisuoritusta. Myös ottelun jälkeinen rantapallojen parketille heittely omana muinaisperinteenä on piirtynyt muistiin.
Semifinaaleissa vastaan asettui runkosarjan ylivoimainen ykkönen Tampereen Pyrintö. Runkosarjan aikana Korihait oli kuitenkin paras joukkue tamperelaisia vastaan, sillä keskinäiset ottelut menivät 2–2.
Ensimmäinen ottelu Pyynikillä oli kotijoukkueelle läpihuutojuttu, mutta 1 400 katsojan edessä Pohitullissa Korihait pisti hanttiin oikein kunnolla ja viimeisellä kympillä johtokin oli kahdeksan pistettä. Tuo ottelu on jäänyt kaikille paikalla oleville mieleen päätykatsomoon Damon Williams -naamareista, joita pidettiin päässä kyseisen pelaajan astellessa aina vapaaheittoviivalle. Korisliiga-legendaksi yltänyt Williams olikin se pelaaja, joka lopulta nosti Pyrinnön peliin mukaan ja lopulta voittoon.
Kolmas välierä jäi oman juniorijoukkueen finaaliturnauksen vuoksi väliin ja kevät päättyi Kotkaan pronssiotteluun. Tuosta matsista mainitsemisen arvoinen asia oli Jussi Kumpulaisen jäähyväiset.
Tällaisen kevään koki silloin 13-vuotias koripallofani. Perjantaista alkaen Pohitullissa voi myös jokunen nuorempi ja varttuneempi koripallofani kokea muistoja ja elämyksiä, joita muistella lopun elämään. Toivotaan mahdollisimman pitkää ja muistorikasta kevättä koripallomielessä.
Eero Siivonen
toimittaja