Veteraaneja keskuudessamme on enää vähän. Eturivissä on iso aukko. Tilaisuuksien järjestäminen ja sotaveteraaniyhdistysten työn jatkaminen on kuitenkin tärkeää. Nuorille ja myös tuleville sukupolville pitää kertoa veteraanien uhrauksista ja välittää se henki, mikä Suomessa sota-aikana syntyi.
Veteraanit toistivat usein sodasta kertoessaan, että kaveria ei jätetä. Se on tärkeä oppi myös meille jälkipolville. Yhteisöllisyys on arvokas asia, ilman sitä on mahdoton saada aikaan mitään isoa.
Ukraina on tästä hyvä esimerkki. Ilman ukrainalaisten vahvaa isänmaallista itsetuntoa maa ja kansa olisivat helposti painettavissa.
Kun Ukrainan sodan syttyessä Suomessa alettiin keskustella Nato-jäsenyydestä, Suomessa kasvoi nopeasti asenneilmasto, joka vei meidät Natoon. Koimme hetken vahvaa yhteisöllisyyttä.
Vaikka politiikassa voimme olla eri mieltä asioista, meidän pitäisi silti kokea yhtenäisyyttä. Suomi on hyvä maa elää. Meillä on puhdasta ruokaa, hyvät asuinolosuhteet, julkiset palvelut, mahdollisuudet opiskeluun ja työhön. Meillä on vapaa-aikaa, ja olemme vapaampia kuin suurin osa maailman ihmisistä. Meillä on useita syitä olla terveesti ylpeitä suomalaisuudestamme.
Hyvinvointiyhteiskuntaan kasvaneet sukupolvet pitävät julkisia palveluita ja niiden tarjoamaa hyvinvointia helposti itsestään selvänä. Kun valtion velkaa nyt yritetään suitsia ja hyvinvointialueet sekä kunnat kipuilevat taloussavotoissaan, olemme sen totuuden edessä, että mikään ei ole itsestään selvää. Hyvinvointivaltiokin voi romahtaa. Julkinen terveydenhoito on jo sen rajalla, pystytäänkö kaikki hoitamaan.
Tässä ajassa olisi tärkeää, että ei ajateltaisi vain omaa etua, vaan myös toisten avun tarvetta. Nyt on meidän vuoro ajatella kuten veteraanit, että kaveria ei jätetä.
Teija Uitto