On inhimillistä etsiä syyllisiä tapahtuneeseen ja syyllisten etsiminen on helpompaa, kun syylliselle tai syyllisille pystyy antamaan kasvot. Itse ajattelen, että tässä tapauksessa suurin syyllinen on yhteiskunta. Kouluampumisen epäilty ja uhrit ovat 12-vuotiaita lapsia ja tuntuu täysin käsittämättömältä ajatukselta, miten 12-vuotias lapsi kykenee tällaiseen tekoon.
Yhteiskunnassa on jotain pahasti rikki, kun tällaista pääsee tapahtumaan, ilman, että kukaan on huomannut mitään varoitusmerkkejä. Lasten ollessa kyseessä me aikuiset olemme epäonnistuneet esimerkin näyttämisessä, puuttumisessa ja ennen kaikkea välittämisessä. Yhteiskunta vaikuttaa jakaantuvan koko ajan enemmän kahtia ja lapset ovat tämän kahtiajaon suurin sijaiskärsijä.
Tämänkaltaisten ikävien tapahtumien muistijälki on valitettavan lyhyt. Historia toistaa itseään ja joudumme toteamaan, että emme ottaneet opiksi aikaisemmista tapahtumista, kun emme kyenneet tätä tapahtumaa ehkäisemään. Emmekä pysty tulevaisuudessakaan, ellemme ala muuttaa omia toimintatapojamme ja pysäytä tätä yhteiskunnan vastakkainasettelua. Jokainen, jolla on pieniä tai kouluikäisiä lapsia pohtii mielessään, että voisiko tämä tapahtua omassa kotikaupungissa? Mitä me voisimme tehdä, jotta näin ei tapahtuisi täällä Uudessakaupungissa?
Edellä esitetyt kysymykset ovat ajankohtaisia, sillä meille valmistuu uusi monitoimijatalo Wintteri. Koulurakennus ja uudet hienot seinät eivät takaa oppilaiden turvallisuutta, vaan turvallisuus on tekoja, arvovalintoja sekä ihmisten käyttäytymistä. Ennen kaikkea turvallisuus on puuttumista sekä välittämistä ja tässä meidän aikuisten tulee näyttää esimerkkiä.
Uusikaupunki on ollut tähän saakka melko turvallinen kaupunki, jota olemmekin korostaneet niin strategiassamme kuin kaupungin mainoslauseissa. Turvallisuutta ei saa pitää itsestään selvänä, vaan sen eteen tulee tehdä töitä ja arvovalintoja. Turvallisuus on myös yksi keskeinen kilpailuetu kuntien kisatessa asukkaista. Toisaalta kunnissa keskitytään liikaa siihen, miten syntyvyyttä ja asukasmäärää saataisiin lisättyä, kun meidän tulisi keskittyä ennemmin siihen, miten pystymme huolehtimaan nykyisistä asukkaistamme ja erityisesti näistä pienimmistä kuntalaisista, jotta emme menettäisi heistä yhtäkään.
Mitä tulee Wintterin ja koko Uudenkaupungin veto- ja pitovoimaan, väitän, että turvallinen ja rauhallinen koulu-/asuinympäristö tulevat olemaan keskeisiä valintakriteerejä valittaessa omalle lapselle koulua ja perheelle kotia ja näin ollen kunnan yksi tärkein kilpailuetu. Äitinä en oikeastaan muuta lasteni tulevalta koululta toivokaan, kuin sitä, että lapseni saisivat opiskella rauhallisessa ja turvallisessa ympäristössä, ilman pelkoa siitä, että heitä kiusataan, häiritään, saati vahingoitetaan millään tavoin. Emme saa pitää lastemme turvallista tulevaisuutta itsestään selvänä, vaan meidän kaikkien, erityisesti meidän aikuisten tulee tehdä sen eteen töitä ja valintoja joka päivä.
Laura Kontu
Kaupunginhallituksen jäsen (kok.)