Tässä maailmassa tuntuu jopa syylliseltä uskoa tulevaan. Vain naiivit, tietämättömät ja todellisuudesta irti elävät hipit näyttävät uskovan siihen. On älykkään ihmisen merkki, että uskoo kyynisesti “tosiasioihin” eli siihen, että asiat ovat menossa vain pahempaan päin eikä meillä ole toivoa.
Näin ajattelin, kunnes törmäsin pessimismin määritelmään ja löysin sieltä tuttuja ajatuksia: “pessimismi merkitsee näkemystä, jonka mukaan asiat menevät jatkuvasti huonompaan suuntaan”. Kaikki, mitä olin pitänyt täytenä totena ja vain järkevänä varautumisena, selittyikin yhtäkkiä pessimismillä. Minulle valkeni, etteivät kaikki näe maailmaa niin. Mitä jos olinkin katsonut maailmaa vääristyneiden linssien läpi ja sivuuttanut kaikki toivon puolesta puhuvat tosiasiat?
“Maailma on kaunis ja hyvä elää sille, jolla on aikaa ja tilaa unelmille”. Koska olet viimeksi unelmoinut, kuvitellut tulevaisuuteen ihania ja innostavia asioita? Mitä asioita toivoisit elämääsi enemmän? Pystytkö kuvittelemaan maailman, jossa asiat menisivätkin parempaan päin, jossa kaikki ihmiset ja sitä myöten luontokin voisi hyvin? Haave paremmasta maailmasta on ollut ikiaikainen laulujen aihe, mutta mielestäni suuri tragedia tässä ajassa on se, ettemme osaa enää edes oikein kuvitella parempaa maailmaa.
En usko, että voimme luoda mitään sellaista, mitä emme osaa kuvitella. Siksi unelmointi ei ole lainkaan yhdentekevää. Ajatus on ensimmäinen askel kohti konkretiaa. Suurin osa siitä, mitä ympärillämme näemme, on ollut joskus vain ajatus jonkun päässä. Mielikuvitus on aikamoinen luomisvoima, hyvässä ja pahassa.
Olen hyvä kuvittelemaan päässäni monenlaisia skenaarioita, mutta kumman usein ne ovat olleet jonkinasteisia katastrofiajatuksia. Oli hurja tajuta, etten ollut vuosiin enää osannut kuvitella yhtään hyvää tulevaisuudennäkymää tai sitä, mihin omassa elämässäni haluaisin olla menossa. Unelmointi tuntui turhanpäiväiseltä ja vähän jopa väärältä ja harhaiselta.
Unelmakarttojen askartelu ei tule useimmille ensimmäisenä mieleen silloin, kun elämässä on päällä stressiä. Toivottomina hetkinä toisinaan tuntuu, ettei mitään hyvää tule tapahtumaan ja tulevaisuus on jo hakattu kiveen. Niinä hetkinä minua on lohduttanut löytää ympäriltäni, juuri siitä hetkestä, jotain hyvää ja kaunista. Aina on jotain.
Eräs fyysikko totesi ytimekkäästi TikTok-videollaan, ettei kerta kaikkiaan mitään ole olemassa tämän hetken ulkopuolella. Vanha viisaus, carpe diem, mutta siinä ajatuksessa on lopulta paljonkin toivoa. Mitään tulevaisuutta ei ole vielä kirjoitettu, joten taistelua paremmasta maailmastakaan ei ole vielä hävitty.
Saana Viinikkala
Kirjoittaja,
pessimismistä parantuva unelmoija