Krimin sota 1850-luvun puolivälissä heijastui Suomen rannikoille ja merialueille asti. Myös Uusikaupunki joutui kärsimään sodasta, kun kaupunkia pommitettiin ja uusikaupunkilaisia laivoja tuhottiin.
Pienenä muistona sodasta on säilynyt tykinkuula Sundholman kartanon seinässä. Se lähtökohtana Pentti Ahtiainen selvitti merellisessä illassa perusteellisesti Krimin sodan syyt, osapuolet, menetykset ja seuraukset.
Sodan syyt vaikuttavat valitettavan tutuilta, kun niitä vertaa nykyiseen maailmantilanteeseen, jossa Krimillä ja muualla Ukrainassa soditaan jälleen.
Venäjä nähtiin silloin Pentti Ahtiaisen mukaan laajenemishaluisena valtiona etenkin Englannissa. Venäjä koki puolestaan olevansa lähes piiritystilassa vihamielisten valtioiden taholta. Silloinen tsaari Nikolai kammoksui demokratiaa, opposition vaikutusvaltaa ja lehdistönvapautta. Mustanmeren ja Bosborinsalmen laivaliikenne oli silloinkin keskeinen kiistakysymys.
Kaiken tämän tuloksena Turkki julisti sodan Venäjälle lokakuussa 1853 ja pari viikkoa myöhemmin Venäjä julisti sodan Turkille. Maaliskuussa 1854 Iso-Britannia, Ranska ja Sardinia liittyivät mukaan ja julistivat sodan Venäjälle. Liittoutuneet nousivat maihin Krimillä tavoitteenaan Sevastopolin tärkeä kaupunki.
Tässä vaiheessa liittoutuneet lähettivät voimakkaan laivasto-osaston myös Itämerelle. Sen myötä sota ulottui myös Suomen rannikolle, maammehan oli osa Venäjää. Sen myötä myös satoja suomalaisia osallistui sotaan Venäjän joukoissa.
Sodassa oli mukana Pentti Ahtiaisen mukaan kaikkiaan miltei 1,3 miljoonaa miestä, joista 400 000 oli brittejä ja ranskalaisia ja 880 000 venäläisiä. Sodassa kaatui vajaat satatuhatta miestä, joista 73 000 oli venäläisiä ja 25 000 liittoutuneita. Muista syistä – koleran ja lavantaudin takia – menehtyi miltei puoli miljoonaa ihmistä, joista valtaosa oli venäläisiä.
– Sota oli Venäjälle katastrofi sekä ulkopoliittisesti, sotilaallisesti, taloudellisesti että moraalisesti. ”Sankarillinen puolustustaistelu Sevastopolissa” -aate jäi kuitenkin Venäjällä elämään, hän korosti.
Suomen rannikoille sota saapui keväällä 1854. Britit lähettivät Portsmouthista 44 aluksen laivaston Itämerelle ja siihen liittyi pian 39 ranskalaista laivaa. Laivastot suuntasivat sekä Suomenlahdelle että Pohjanlahdelle.
Pohjanlahdella englantilaiset aiheuttivat tuhoa muun muassa Oulussa, Raahessa ja Kokkolassa. Myös Turku ja Hanko saivat osansa vihollisen toiminnasta. Oma lukunsa oli Oolannin sodaksi kutsuttu vaihe, jossa liittoutuneet tuhosivat Bomarsundin linnoituksen.
Uusikaupunki oli seuraavana vuonna 1855 ensimmäinen kaupunki, joka joutui hyökkäyksen kohteeksi. Jo edellisenä vuonna kaupunki oli palkannut kaksi laivuria sisääntuloväylän varrelle Kirstan saareen valvomaan vihollisliikennettä, mutta kaupunki säästyi silloin tuhoilta.
– Valtakunnallista merivalvontaa palvelemaan tarkoitetun Uudenkaupungin ja Kronstadtin välisen optisen lennättimen läntisin asema rakennettiin kaupungin varoin ”Telegrafikallioksi” myöhemmin kutsulle mäelle. Se otettiin käyttöön toukokuussa 1855, Pentti Ahtiainen kertoi.
Kaupungin porvarien varoin oli hankittu myös tykkejä Nuhjan ja Hangon saarissa sijaitseviin tykkipattereihin. Lisäksi Vallinmäellä oli tykkipatteri.
Ulkomaankaupan estäminen oli Pentti Ahtiaisen mukaan vihollisen toiminnan yksi päämäärä. Uudenkaupungin porvarit kävivät siitä huolimatta merikauppaa joko omilla sulunmurtaja-aluksillaan tai puolueettomien maiden laivoilla. Laivoihin investoituja varoja pelastettiin puolestaan myymällä alukset ulkomaiden satamissa.
Keväällä 1855 kotisatamassa Uudessakaupungissa oli vielä 19 laivaa. Kaupungin kauppa-alukset oli piilotettu saaristovyöhykkeen sisäpuolelle Pitkäluodon ja Elkkyisten satamiin. Suurimmasta osasta laivoista oli purettu takilat ja ne oli upotettu matalaan veteen, jotta niitä ei voisi polttaa.
Vihollinen löysi kuitenkin Pitkäluodossa sijainneet 15 laivaa, joista se tuhosi 14 ja takavarikoi yhden.
Uuttakaupunkia pommitettiin heinäkuun 6. päivänä 1855. Englantilaiset vaativat luovuttamaan lihaa ja muita elintarvikkeita, mutta kaupungin edustajat kieltäytyivät yhteistyöstä. Puolenpäivän jälkeen laivalta aloitettiin tykkituli, joka kesti tunnin. Kolme kaupunkilaista menetti pommituksensa henkensä. Aineelliset vahingot jäivät vähäisiksi eikä raketeilla onnistuttu sytyttämään kaupunkia tuleen. Varsinaisena kohteena oli optisen lennättimen telegrafimasto.
Yksi kuulista ilmeisesti harhautui Sundholman kartanoon, jonka seinässä se siis edelleen on. Onko siihen liitetty romanttinen tarina totta, on asia erikseen.
– Sodan uusikaupunkilaisille tuottamaksi vahingoksi laskettiin kesästä 1853 lähtien runsaat 145 000 ruplaa, Pentti Ahtiainen kertoi merellisessä illassa.
Matti Jussila
