Lasten ja nuorten keskusteluyhteisö

Julkisuudessa käydään vilkasta keskustelua lasten ja nuorten haasteista. On masennusta, pahoinvointia, syrjäytymistä, kiusaamista – lista tuntuu loputtomalta ja koruttomalta lukea. Alan asiantuntijat pohtivat juurisyitä ja kirjoittavat tilanteesta mitä moninaisimmista kulmista. Ratkaisuja tuntuu olevan kovin rajallisesti ja ne ajautuvat keskusteluun rahoituksesta tai siitä, että kuka tai ketkä palvelut tuottavat.

Istun kirkkoneuvoston kokouksessa 10.4. Viimeaikaiset tapahtumat eivät jätä minua rauhaan ja huomaan pohtivani, että mitä Uudessakaupungissa voitaisiin tehdä. Tulemme kokouksen kohtaan aloitteet ja ilmoitan, että haluan seurakunnan järjestävän matalan kynnyksen keskusteluyhteisön lapsille ja nuorille.

Aloitteita jätetään valitettavan rajallisesti, niin yhtäkkinen ulostuloni aiheuttaa hieman jopa hämmennystä. Ensimmäiset kysymykset liittyvät siihen, että onko kyseessä jokin auttava puhelin -tyyppinen palvelu ja kuinka se järjestetään ja kuka sitä hoitaa.

Seurakunnan ja kirkon rooli on toimia yhteisöllisyyden rakentajana. Tämä tehtävä ei rajoitu heihin, jotka kuuluvat kirkkoon. Keskustelu seurakunnan työntekijän kanssa ei tarkoita sitä, että sinulle tyrkytetään kirkon oppeja. Kysymys on kohtaamisesta ja välittämisestä – ihmiseltä ihmiselle. Mitään palvelua ei tarvitse rakentaa, kun seurakunnan työntekijöiden sähköpostiosoitteet ja suorat puhelinnumerot löytyvät Uudenkaupungin seurakunnan kotisivuilta.

Työntekijöiden joukosta löytyy kattavasti erilaisia positiivisia persoonia, niin varmasti jokaiselle löytyy oikea keskustelukumppani. Mukaan mahtuu myös aktiivisia sosiaalisen median käyttäjiä ja heidät tavoittaa varmasti myös näistä kanavista. Kysymys on viestinnästä. Sinä lukijana voit välittää tietoa, että seurakunta on jokaisen uusikaupunkilaisen palveluksessa.

Tiedän, että lapsena tai nuorena kynnys avata keskustelu, voi tuntua vaikealta tai jopa ylivoimaiselta. Siitä on hetki aikaa, kun itse olin tuossa iässä, mutta muistan monia merkityksellisiä keskusteluja aikuisten kanssa. Jännitti ja pelotti, mutta kannatti.

Uusikaupunki on niin pieni yhteisö, jossa meillä on mahdollisuus tehdä jokaisen keskustelua kaipaavan arjesta parempaa. Jos tuntuu, että kukaan ei kuule, niin viimeisenä oljenkortena lupaan, että minä kuulen. Yhteystietoni löytyvät Googlesta ja olen mielelläni palveluksessasi. Keskusteluyhteisö olemme me kaikki. Uusikaupunkilainen lapsi ja nuori – sinä et ole koskaan yksin.

Timo Räsänen

Kirkkoneuvoston ja  -valtuuston  jäsen