Tunnetuin mehiläislaji on luonnossamme ainoastaan tarhattuna esiintyvä kesymehiläinen. Se elää yhdyskunnassa, jonka jäsenistä suurin osa on työläisiä. Nimensä mukaisesti ne tekevät valtaosan töistä: keräävät mettä, rakentavat ja korjaavat pesän kennoja sekä hoivaavat jälkeläisiä. Kesymehiläisten koko yhdyskunta talvehtii. Suomessa luonnonvaraisesti esiintyvillä yhdyskuntamehiläisillä, kimalaisilla, vain kuningattaret talvehtivat ja työläiset kuolevat syksyn tullen.
Kesymehiläiset ovat suosittu tutkimuslaji. Ne ovat osoittautuneet melkoisen älykkäiksi. Ne pystyvät muun muassa tekemään yksinkertaisia yhteen- ja vähennyslaskuja, yhdistämään tietyn luvun tiettyyn symboliin, sekä ymmärtämään nollan käsitteen.
Suunnistamisen apuna kesymehiläiset käyttävät maastonmuotoja. Etenkin viivamaiset reitit ovat hyviä maamerkkejä: tiet, joenuomat, rautatiet ja peltojen reunat. Suuntaa otetaan myös auringosta, ja mehiläiset aistivat ympäristöään näkö- ja hajuaistien avulla. Lisäksi on todennäköistä, että ne rekisteröivät maan magneettikentän muutoksia.
Keskenään kesymehiläiset viestivät hyvien ravintolähteiden sijainnista erityisellä mehiläistanssilla: pesään palannut työläinen kertoo tanssilla muille, kuinka kaukana ja missä suunnassa sen löytämä mesiapaja on. Tanssin avulla pesän muut työläiset löytävät perille.
Monimuotoinen mehiläisten joukko on elänyt rinnakkain kukkakasvien kanssa jo reilun sadan miljoonan vuoden ajan: aina siitä lähtien kun ensimmäiset kukkakasvit kehittyivät ja mehiläisten esi-isät oppivat käyttämään niiden proteiinipitoista siitepölyä ravinnokseen.
Kukkakasvien menestyksekästä taivalta voikin osaltaan selittää niiden yhteistyö mehiläisten ja muiden pölyttävien hyönteisten kanssa. Kun siitepöly on päässyt kulkeutumaan tarkalleen kukasta toiseen kuriirin avulla, on lisääntymisestä tullut tehokkaampaa kuin aiemmin tuulen armoilla tapahtuvassa pölytyksessä. Samalla mehiläiset ovat kehittyneet yhdessä kukkakasvien kanssa. Monet lajit ovatkin erikoistuneet muutamiin, itselleen sopiviin ravintokasveihin.
Nykyisten nopeiden ympäristömuutosten aikakautena erikoistuneet lajit ovat kuitenkin varsin haavoittuvia. Luonnon monimutkaisten verkostojen säikeiden katkeaminen voi johtaa arvaamattomiin seurauksiin.
Muinaiset sumerilaiset uskoivat, että mehiläisten kadotessa tulee maailmanloppu. Ainakin elämämme vaikeutuu huomattavasti, mikäli menetämme mehiläisten pölytyspalvelut – niistä on riippuvaisia noin kolmasosa ravintokasveistamme. Kenties mehiläiset todella ovat ratkaisevassa asemassa elämän ja kuoleman rajalla.
Teksti: Lily Laine, kuva: Maija Karala