– Puutu ja kerro. Puutu tilanteeseen, jos näet että toista lasta kiusataan ja kerro kiusaamisesta aina aikuiselle. Muista että tärkeintä on puhua, kiusaamisesta pitää kertoa, olit sitten itse kiusattu tai näet kun muut kiusaavat.
Tämä oli nyrkkeilylegenda Amin Asikaisen ja viihteen moniottelija Mikko Kartanon ydinviesti Hakametsän koulun oppilaille.
Ystävykset Asikainen ja Kartano ovat jo useamman vuoden ajan kiertäneet ympäri Suomea tekemässä kiusaamisen vastaista työtä. He vierailevat kouluissa kertomassa siitä miltä kiusaaminen tuntuu ja miten jokainen voi osaltaan vaikuttaa siihen että kiusaamista ei olisi. Kaksikko tekee kiusaamisen vastaista työtä muiden töiden lomassa, koska kokevat aiheen tärkeäksi. Molemmat ovat isiä ja molempia on kiusattu ala-asteikäisenä.
Kun nyrkkeilyn Euroopan mestari Amin Asikainen kertoi Hakametsässä oppilaille, miten isommat lapset kiusasivat häntä, äänestä kuuli miten muisto yhä satutti.
– Minua kiusattiin, koska olin erilainen. Isäni on kotoisin Marokosta ja äitini on suomalainen, joten ulkonäköni poikkesi hieman muista lapsista. Lisäksi minulla oli vielä tuolloin isäni sukunimi, joten nimenikin oli outo. Vanhempani olivat eronneet ja äitini oli yksinhuoltaja ja sekin oli yksi syy kiusaamiselle, muisteli Asikainen.
Häneen kohdistunut kiusaaminen oli pääosin lyömistä, tönimistä, pään tunkemista vessanpönttöön, tavaroiden anastamista ja rikkomista. Muistiin on jäänyt etenkin se kerta kun Asikaista kookkaampi poika piti häntä uimahallissa väkisin veden alla niin pitkään Aminin nenästä alkoi vuotaa verta.
– Minä tein virheen siinä, etten kertonut kiusaamisesta kenellekään. Olisi ehdottomasti pitänyt puhua, Asikainen painotti nyt kymmeniä vuosia myöhemmin.
Kun Asikainen siirtyi yläasteelle, kaveripiiri muuttui. Koulu ei enää kiinnostanut. Aiemmin useita urheilulajeja harrastanut nuori alkoi viihtyä enemmän kaupungilla.
– Pyörimme jengissä huoltoasemalla, häiriköimme ja saatoimme mennä tönimään jotain yksin olevaa tyyppiä.
Kiusatusta tuli kiusaaja.
– Onneksi tuo vaihe jäi lyhyeksi. Koulussa minut siirrettiin erityisluokalla ja pääsin uudelleen kiinni opintoihin. Mutta suurin syy muutokselle oli se että löysin nyrkkeilyn. Nyrkkeilysalilta sain yhteisön johon kuulua. Siellä meitä kaikkia kohdeltiin tasa-arvoisina. Huono elämä sai jäädä taakse, kuvaili nykyään nyrkkeilyvalmentajana toimiva Asikainen.
Hänen mielestä jokaisella lapsella ja nuorella tulisikin olla vähintään yksi harrastus.
– Kaikista ei tule huippu-urheilijoita, eikä tarvitsekaan tulla. Mutta ilman hyvää harrastusta sitä jää helposti liikaa aikaa ja kun ei ole mielekästä tekemistä, ajautuu tekemään kaikenlaista tyhmää.
Mikko Kartano puolestaan muistutti Hakametsän koulun oppilaita kaveruuden tärkeydestä.
– Jokaisella pitäisi olla edes yksi kaveri. Ja me kaikki voidaan pitää huolta siitä ettei kukaan joudu olemaan yksin koulussa. Jos siis näette että joku on yksin, menkää sanomaan moi ja pyytämään mukaan peleihin ja leikkeihin, kannusti Kartano.
Kaveruuden tärkeydestä Kartanolla on ihan omakohtaista kokemusta. Hän oli ala-asteella yksinäinen, koska joutui vaihtamaan koulua useita kertoja.
– Ja aina uudessa koulussa jouduin kiusatuksi. Kunnes viidennellä luokalla koulun suosituin poika tuli juttelemaan kanssani ja pyysi minua kaverikseen. Sen jälkeen kukaan ei enää kiusannut, Kartano kertoi.
Amin Asikainen ja Mikko Kartano painottivat lapsille myös anteeksi antamisen tärkeyttä.
– Jos et koskaan anna anteeksi, kasvatat sisälläsi vihaa, mikä tuhoaa sinut.
Se poika, joka melkein hukutti Amin Asikaisen uimahallissa, tuli myöhemmin pyytämään Asikaiselta nimikirjoitusta.
– Olin juuri voittanut Euroopan mestaruuden ja tämä kaveri tuli lapsensa kanssa pyytämään minulta nimmaria. Annoin sen, koska olin pystynyt antamaan hänelle anteeksi.
Kiusaamisesta KIPU -oppitunnin Hakametsän koulun oppilaille kustansi Hakametsän koulun vanhempainyhdistys.
