Seuraavasta lauseesta löytyy selitys: ”Iso tukku maailman huippuja jää pois yleisurheilun Rooman EM-kilpailuista. Se avaa suomalaisille mahdollisuuden jopa neljään yllätysmitaliin”.
Tässähän ei tietenkään ole mitään uutta. Vuodesta 2012 lähtien yleisurheilun Euroopan mestaruuskilpailuja on järjestetty myös olympiavuosina ja silloin moni urheilija satsaa kaiken olympialaisiin. Tällä kertaa EM-kisat ovat ohjelmassa heti kesän alussa, kun yleensä arvokisaurheilijat ovat kohdistaneet kuntonsa loppukesälle.
Pariisissa yleisurheilijat pääsevät vauhtiin 1. elokuuta. Olympialaisissa mitalitoivoja ovat suomalaisista lähinnä Wilma Murto ja pienin varauksin Oliver Helander sekä moukarinaiset Krista Tervo ja Silja Kosonen. Roomassa tämän nelikon lisäksi 4–5 muutakin voi hyvänä päivänä taistella mitaleista.
Ja sehän suomalaisille kelpaa. Sillä ei ole niin väliä, jos kisasta puuttuu maailman huippuja, kunhan mitalikahvit saa keittää.
Se on nähty myös pyhän lehmän eli jääkiekon MM-kisojen kanssa. Urheiluselostaja Tapio Suominen ehti uutisoinnin perusteella suututtaa puoli Suomea kirjoittamalla sosiaalisen median X:ään, että jääkiekon MM-kisat ovat turhia, varsinkin joka vuosi.
Samaa on moni muukin ajatellut vuosikausia, mutta eihän sitä saisi sanoa ääneen. Jääkiekon MM-kisat ovat jokavuotiset karnevaalit, joita vain kuuluu katsella, piti muuten urheilusta tai ei.
Yleisurheilussa arvokisakierto oli ennen selvä. Maailman parhaat kohtaavat joka toinen vuosi MM-kisoissa ja neljän vuoden välein olympialaisissa niin, että joka neljäs vuosi tulee kesä, jolloin kaikki maailman parhaat eivät kokoonnu samaan paikkaan. Tätä paikkasivat Euroopassa neljän vuoden välein järjestettävät EM-kisat, jolloin joka kesä oli ohjelmassa yhdet arvokisat.
Jossain vaiheessa päättäjät tulivat ahneeksi ja keksivät, että EM-kisoja pitää olla joka toinen vuosi. Se tarkoittaa sitä, että joka toinen kerta EM-kisat osuvat samalle kesälle olympialaisten kanssa.
Yleisurheilukausi on jo nyt valtavan pitkä. Kukaan huippu-urheilija ei pysty pitämään kuntoaan yllä hallikaudesta loppukesän Timanttiliigan finaaleihin saakka. Väliin mahtuu väkisin harjoittelutaukoja ja yksinkertaisesti lepoa. Kaiken lisäksi kansainvälinen yleisurheiluliitto suunnittelee loppukauteen kilpailua, johon kutsutaan vain lajien ehdottomasti parhaat urheilijat. Kilpailijoita houkutellaan paikalle suurilla palkintosummilla, jolloin arvokisatkin saattavat jäädä toiseksi.
Moni pystyy toki kilpailemaan hyvällä tasolla pitkin vuotta, mutta osan on pakko valita, kummat kisat ovat tärkeämmät. EM-kisoissa menestyminen voi olla helpompaa, mutta olympialaisia joutuu odottamaan taas neljä vuotta. Monille viiden renkaat kisat ovat ainutkertainen elämys.
Tästä kaikesta huolimatta olen innoissani alkavasta urheilun superkesästä. Yleisurheilun EM-kisojen jälkeen alkavat lähes välittömästi jalkapallon EM-kisat ja heti niiden perään Pariisin olympialaiset.
Ja olen myös innoissani siitä, että huomenna alkavista Rooman kisoista voi todella tulla mitalisadetta Suomeen. Vaikka kisat eivät välttämättä ole ihan niin kovatasoisia kuin voisivat olla, on kuitenkin totuus, että Suomen yleisurheilu on mennyt eteenpäin.
Kisoihin lähtee hurja lähes 70 urheilijan joukko, josta löytyy tukku potentiaalisia menestyjiä, jotka voivat hyvinkin tehdä 2000-luvun parhaan tuloksen EM-kisoissa. Se tarkoittaisi vähintään neljää mitalia, vaikka kaikkea ei aina voi pelkissä mitaleissa mitatakaan. Olisin esimerkiksi hyvinkin tyytyväinen, jos moni nuori urheilija sijoittuisi kymmenen parhaan joukkoon. Se antaisi uskoa tuleviin kilpailuihin.
Kun edellisen kerran yleisurheilijat kilpailivat EM-kisoissa Roomassa, otti Suomi peräti kymmenen mitali. 50 vuotta sitten menestystä tuli erityisesti juoksuradoilta. Nyt suurimmat uroteot tehtäneen kenttälajeissa, vaikka erityisesti naisjuoksijoita on ilahduttavan paljon mukana.
Eli eiköhän keitetä ne mitalikahvit varmuuden vuoksi.
Risto-Matti Kärki
tuottaja