Yli 200 vuotta sitten Bernhard Henrik Crusell sävelsi konserton, joka sai ensiesityksensä Tukholmassa huhtikuussa 1810. Koskaan ei ajan saatossa kadonnutta ja unohtunutta teosta esitetty Suomessa. Nyt konsertto näkee taas päivänvalon Johanna Eränkö Hyytisen rekonstruoimana.
– Siihen ei kukaan muu ole vielä tohtinyt ryhtyä, toteaa Helsingin Yliopistossa aiheesta väitöskirjaa tekevä Eränkö Hyytinen.
Alkuun hän suunnitteli väitöskirjatutkimusta tyystin eri aiheesta, mutta Crusell-projekti vei mukanaan. Itse sävellyksen rekonstruktio ei ole hänen mukaansa siinä keskeisessä roolissa, vaan osa sitä.
Jo lapsesta saakka musiikki, ja erityisesti säveltäminen on ollut lähellä Eränkö Hyytisen sydäntä.
– Olen säveltänyt koko ikäni, siitä lähtien, kun pianon koskettimia koskin, hän kertoo.
Johanna Eränkö Hyytisen perheessä ei ammattimuusikoita ollut, mutta kotoa löytyi piano. Pienen tytön musikaaliset lahjat eivät jääneet huomiotta.
– Hyvin pian he ymmärsivät musiikkiopiston tielle laittaa, Eränkö Hyytinen naurahtaa.
Eränkö Hyytinen lähti opiskelemaan alkujaan viulun parissa musiikkipedagogiikkaa Tampereelle. Pian pääaineeksi vaihtui kuitenkin jo lapsuudesta innostanut sävellys. Nykyisellään hänellä on alempi ja ylempi korkeakoulututkinto Helsingin Yliopistosta, nekin musiikkitieteen parissa.
Säveltäminen ja musiikki aiemmin pääasiassa freelance-muusikon työtä tehneelle Eränkö Hyytiselle on nykyään ennemmin harrastus muun työn ohessa.
– Kun korona-aika tuli, oli aika haastavaa elättää itsensä taiteellisen alan työllä, hän kertoo. Siispä monialaisen naisen päivätyö on nykyisin tietotekniikan alalla, sovelluskehittäjänä.
Konserton rekonstruoiminen on laaja-alaista työtä, joka vaatii sävellystaitoa, mutta myös syvällistä ymmärrystä aikakaudesta, sen muusikoista, erityisesti Crusellista. Konserton soolosävellyksen osia työn pohjaksi on vuosien varrella eri lähteistä löytynyt, mutta orkesteriosuuksien herättäminen henkiin vaati perehtymistä.
– Olen tutkinut sitä, minkälainen on Crusellin tyyli, hän toteaa ja kertoo tehneensä tutkimusta muun muassa analysoimalla Crusellin samoihin aikoihin säveltämiä, säilyneitä klarinettikonserttoja. Näiden perusteella voidaan arvioida, mitkä elementit sävellyksessä korostuvat missäkin suhteessa.
– Olen pyrkinyt siihen, että kaikki tekemäni ratkaisut ovat perusteltavissa ja johdettavissa Crusellin käyrätorvikonserton säilyneestä materiaalista.
Väitöskirjatutkimuksensa parissa Eränkö Hyytinen on työskennellyt vapaa-aikanaan. Hänen miehensä, Tommi Hyytinen soittaa konsertossa käyrätorvea.
– Iso perhe, kolme lasta, päivätyö. Siinä on ollut työtä, Eränkö Hyytinen toteaa.
Eränkö Hyytisen 18- ja 11 -vuotiaat tyttäret, sekä 8-vuotias poika ovat hekin musiikin pariin löytäneet.
– Kyllä meillä kaikki lapset harrastaa musiikkia. Siinä saa kivoja elämyksiä, ja hyviä kavereita, hän kertoo.
Eränkö Hyytinen toteaakin tienneensä viettäneensä aikaa paljon projektin parissa, kun ajoittain huomasi lastensa hyräilevän korvamadoksi jääneitä Crusellin käyrätorvikonserton teemoja.
Rekonstruoitu konsertto sai ensi-iltansa kesäkuussa Saksan Würzburgissa Mozartfest-tapahtumassa.
– Siellä oli sali täynnä, loppuunmyyty taisi olla konsertti. Aplodit olivat suuret, hän kertoo.
Uuteenkaupunkiin Eränkö Hyytinen saapuu 26.7., jolloin Suomalainen barokkiorkesteri esittää Crusellin kadonnut aarre-kokonaisuuden, johon sisältyy rekonstruoitu konsertto ja Mozartin Jupiter-sinfonia. Samana päivänä Johanna Eränkö Hyytinen kertoo rekonstruktiosta Kauri-salissa kello 16-17.
–Hienoa tulla, vähän jännittääkin, kun Crusellin tuntijoita paikalla varmasti on. Toivon, että se otetaan ilolla ja kiinnostuksella vastaan, hän sanoo.
–Tämä on historiallinen hetki.
