Tie pihaan kaartuu ison männyn vehreiden oksien alta. Vankan puun ympärillä avautuu avara peltomaisema ja jotenkin jykevästä männystä tulee mieleen majakka – aivan kuin se opastaisi perille jo pihatietä lähestyvää.
Männyn alta kurvataan Salme ja Markku Lehtolan pihaan. Laitilan Leinmäen kylässä sijaitseva talo on pariskunnalle tuttuakin tutumpi, ja vuosikymmenten tauon jälkeen he ovat viime vuodet viettäneet siellä paljon aikaa.
– Tämä Kerttula on minun lapsuudenkotini, ja Markku taas on varttunut tuossa saman tien varrella sijaitsevassa punaisessa talossa, Salme kertoo nauraen ja osoittaa keittiön ikkunasta tielle päin, josta puolison synnyinkoti melkein pilkottaa.
Naapureina lapsuusvuosina tutustunut kaksikko on pitänyt yhtä jo teini-iästä lähtien. Yhteistä matkaa he ovat kulkeneet jo pitkään, viitisenkymmentä vuotta.
Pariskunnalla on ollut Leinmäen kylällä mökki, joka on ollut heille tärkeä henkireikä ja kiintopiste, johon he ovat tulleet lomilla ja viikonloppuisinkin nauttimaan rauhasta ja tapaamaan läheisiä.
Muutama vuosi sitten Salme ja Markku kuitenkin tunsivat, miten lapsuuden maisemat alkoivat vetää heitä puoleensa entistä vahvemmin – vaikka oikeastaan lähentyminen kotikylään tapahtui luopumisen kautta.
– Kun isäni kuoli vuonna 2018, niin tämä lapsuudenkoti tuli minun omistukseeni ja aloimme viettää täällä Leinmäellä paljon aiempaa enemmän aikaa, Salme kertoilee.
Vaikka side synnyinmaisemiin ei koskaan ollut kokonaan katkennut, on muutos ollut iso ja myös ehdottomasti mieluinen. Aikoinaan vilkas kylänraitti jäi taakse, kun kouluvuosien jälkeen kumpikin lähti opiskelemaan.
– Kyllä me sillä mielellä nuorina lähdettiin, että takaisin ei varmasti tulla, he nauravat nyt vuosikymmeniä myöhemmin.
Salmea vanhempi Markku pakkasi tavaransa ensin ja lähti Turkuun opiskelemaan oikeustiedettä, hieman myöhemmin Salme muutti perässä opiskelemaan psykologiaa.
Leinmäen kylä vaihtui Turun jälkeen Hämeenlinnaan ja sitten vuonna 1989 Tampereelle, jonne Lehtolat juurtuivat nopeasti.
– Kotiuduimme sinne oikeastaan yhdessä yössä. Ostimme talon aivan ihanalta puutaloalueelta, jossa oli paljon lapsiperheitä ja samanhenkisiä ihmisiä. Asuimme samassa talossa yli 30 vuoden ajan, kunnes muutama vuosi sitten myimme sen ja muutimme kerrostaloon Tampereen keskustaan.
Salme on jäänyt vapaaehtoiselle eläkkeelle noin vuosi sitten. Hän teki pitkän työuran lääninhallituksessa ja eläkkeelle hän jäi erityisopettajan työstä. Asianajajana työskennellyt Markku puolestaan tekee edelleen osa-aikaisesti töitä.
Kummallekin oma työ on ollut tärkeää, samoin esimerkiksi kulttuuri- ja liikuntaharrastukset – sekä isosti elämään kuulunut jalkapallo. Sillä myönnettävähän se on, ettei Lehtoloista voisi kirjoittaa mainitsematta jalkapalloa.
Markun harrastukseksi se tuli jo poikasena kotikylällä, ja jalkapallo on kuljettanut häntä suorastaan satumaisiin paikkoihin.
– Kavereiden kanssa pelattiin joko tuossa Leinmäen koulun kentällä tai Mattilan pelolla. Jalkapallosta tuli ehdottomasti harrastus numero yksi, Markku kertoo.
Jalkapallo on omalta osaltaan auttanut Markkua kotiutumaan myös sekä opiskelupaikkakunnalle Turkuun että myöhemmin Hämeenlinnaan ja Tampereelle.
– Olen aina etsinyt itselleni seuran ja porukan, jossa olen päässyt pelaamaan.
Mutta aivan uuden jalkapallomaailman ovet avautuivat Markulle sen jälkeen, kun Lehtoloiden esikoinen, Essi, halusi aloittaa jalkapallon pelaamisen ja hänet kiikutettiin treeneihin Tampereen Ilvekseen. Lajia tuntevana isänä Markun oli luonteva ryhtyä saman joukkueen huoltajaksi. Mutta sitten, vähän kuin varkain, tapahtuikin jotakin merkillistä:
– FC Ilves ry tarvitsi puheenjohtajaa ja pomppasin siis liigaseuran puheenjohtajaksi lähes suoraan tyttären joukkueen huoltajan roolista, Markku kertaa.
Se oli ensimmäinen askel lähes uskomattomalla polulla, joka on vienyt häntä maailman jalkapallopiireihin. Ja ensimmäistä askelta seurasi toinen, sitten kolmas ja…
Lehtola valittiin emoseura Ilves ry:n varapuheenjohtajaksi ja sitten vuonna 1998 perustetun Tampere Unitedin hallitukseen. Muutaman portaan kautta hän nousi vuonna 2006 Palloliiton ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi. Ja kun eduskunnan puhemiehenä toiminut Sauli Niinistö valittiin Palloliiton puheenjohtajaksi vuonna 2009, Lehtola toimi hänen aisaparinaan liiton johdossa.
Kun Niinistöstä tuli vuonna 2012 tasavallan presidentti, tuli Lehtolasta sen myötä Palloliiton vt. puheenjohtaja.
– Puheenjohtajuus vei kuitenkin niin paljon aikaa, että en sitä halunnut, hän muistelee.
Hän hyppäsi kuitenkin vielä toistamiseen vt. puheenjohtajaksi vuonna 2016, tosin hieman pakon sanelemana, kun Palloliiton silloinen puheenjohtaja Pertti Alaja sairastui vakavasti ja menehtyi. Lehtolan jälkimmäinen vt. puheenjohtajuuskausi kesti reilun vuoden, aina tammikuuhun 2018 saakka.
– Palloliitolle valittiin sekä uusi puheenjohtaja että varapuheenjohtaja, sillä päätin tuossa yhteydessä jättäytyä pois varapuheenjohtajan paikalta. Se oli Palloliitolle hyvää uudistumista, ja itse halusin tehdä myös tilaa nuoremmalle polvelle.
Markku Lehtola ehti toimia Suomen suurimman urheiluseuran, Ilves ry:n puheenjohtajana 7 vuotta ja varapuheenjohtajanakin 6 vuotta. Hänet on valittu seuran kunniapuheenjohtajaksi ja myös Palloliiton kunniajäseneksi.
Lehtola kertoo roolin Palloliitossa vieneen häntä sekä Euroopan jalkapalloliitto UEFA:n, kansainvälisen jalkapalloliitto FIFA:n että Pohjoismaisten jalkapalloliittojen toimintaan.
– Kaikki lähti rakkaudestani lajiin, ja aivan huikeita kokemuksia olen saanut, hän kuvaa ja myöntää havahtuneensa itsekin monesti siihen, miten upeisiin ja mielenkiintoisin paikkoihin jalkapallo on häntä kuljettanut.
Moni tapahtuma on syöpynyt syvälle miehen mieleen:
– Olen tavannut Diego Maradonan, David Beckhamin sekä muita huippupelaajia ja mielenkiintoisia ihmisiä. Ja nähnyt tietysti aivan huikeita jalkapallo-otteluita, esimerkiksi lukuisia jalkapallon arvokisafinaaleja.
Edelleen Markku Lehtola toimii UEFA:n otteludelegaattina, jonka tehtävänä on valvoa, että peleissä kaikki varmasti menee, kuten pitääkin.
– Tässä roolissa olen päässyt esimerkiksi matkustamaan jokaiseen Euroopan maahan.
Otteludelegaattina Lehtola voi jatkaa vielä vuoden päivät, kunnes vastaan tulee merkkipaalu, 70-vuotissyntymäpäivä.
– Onhan tämä kaikki oikeastaan aika uskomatonta, kun ajattelee, että se itu tähän kaikkeen istutettiin täällä Leinmäen kylässä, tuossa Mattilan pellolla kavereiden kanssa jalkapalloa pelatessa, hän hämmästelee.
Eikä jalkapallo ole suinkaan ollut jotakin vain Markun maailmaan kuuluvaa, vaan siitä on tullut Lehtolan pariskunnan yhteinen juttu – alkujaan tosin enemmän sinnikkyydestä kuin intohimosta lajiin.
– Markku joskus sanoi minulle, että muuten olet Salme täydellinen vaimo, mutta kun jalkapallosta et niin välitä. Minä sitten ihan kiusallanikin lähdin mukaan peleihin, opettelin jalkapallon säännöt ja pelaajat. Ja sitten vähän kuin vahingossa ihastuin lajiin, Salme kertoo nauraen.
– Jalkapallo on niin kaunista, vähän kuin balettia, hän ihastelee.
Nyt hän käy katsomassa pelejä ilman Markkuakin.
– Sitä paitsi jalkapallomatkailu on sikälikin hienoa, että Suomessa stadionit sijaitsevat usein upeilla paikoilla.
Pelikentällä Markku Lehtolaa ei enää nähdä, vaikka sydän lajille vahvasti sykkiikin.
– Ei siitä mihinkään pääse, että ikuinen hinku olisi pelata. Mutta kun kymmenisen vuotta sitten katkesi akillesjänne ja sen paranemisessa oli isoja haasteita, niin pelaaminen jäi siihen.
Vaikka hänen monet jalkapalloon liittyvät unelmansa ovat tulleet todeksi, on miehellä jalkapallohaaveita edelleen:
– Minusta olisi hienoa, jos jalkapallo nousisi Laitilassa näkyvämpään asemaan, hän paljastaa yhden toiveen, jonka soisi toteutuvan.
Eikä hän suinkaan ole tyytynyt sormet ristissä vain odottamaan asian ottavan tuulta alleen:
– Soitin Laitilan Jyskeen jalkapallojaoston Mika Lintulalle viime vuonna ja kysyin, olisiko Laitilassa käyttöä vanhalle jalkapalloa rakastavalle miehelle, joka tietää lajista yhtä jos toista, hän naurahtaa.
Laitila onkin kuin varkain haukannut pariskunnan arjesta isomman roolin.
– Olemme mukana monenlaisessa toiminnassa, yhdistyksissä ja talkoissa. Ehkä se silloin lapsena juurtui meihin täällä Leinmäellä, että yhdessä tehdään ja touhutaan kaikenlaista. Se on varmaan se, mikä meissä on tätä kotikylää, he pohtivat.
Jo muutaman vuoden ajan Lehtolat ovat viettäneet osan viikostaan Tampereella ja osan Leinmäen kylällä Laitilassa. Tampereella aikaa vietetään esimerkiksi Lehtoloiden kolmen lapsen ja näiden perheiden kanssa.
– Kolmas lapsenlapsi on pian syntymässä, vanhin heistä on parivuotias. Tämä on kyllä ihana elämänvaihe. Ja hyvää on sekin, että mahdumme hyvin tänne Leinmäen taloon lasten perheiden kanssa isommallakin porukalla, pariskunta sanoo hyvillään.
Markku epäilee, että vanhemmiten hän oli heistä kahdesta se, joka ajatteli elämän Tampereella riittävän.
– Mutta nyt kun olemme tehneet tällaisen ratkaisun, niin olemme kyllä molemmat hyvin tyytyväisiä, tästä paikasta on tullut todella tärkeä meille.
Ehkä on niin, että ajan piti olla otollinen, jotta sen saattoi kuulla? Kotikylän kutsun.
Solina Saarikoski
