– Kun maailmaan tulee jokin myllerrys, niin se tuli merituulen mukana ensin Uuteenkaupunkiin. Kaikki ilot ja myös murheet. Nyt murehditaan kirjakaupan loppumista ja mietitään, miten ukilaiset pysyvät lukutaitoisina, eli järjissään, pohtii kirjailija ja runoilija Heli Laaksonen .
Merefestilauantain yksi ohjelmanumeroista oli Heli Laaksosen Luonnos -kirjan englanninkielisen käännöksen The Nature of Finnish Nature julkaisu. Laaksosen kirjoja on käännetty aiemmin muille kielille, muttei englanniksi.
– Vaikka lounaismurteet ovat lähellä sydäntäni, niin Luonnos on kirjoitettu yleiskielellä. Halusin kirjoittaa esitelmiä luonnosta, jotka ovat totta, mutta silti vitsikkäitä, Laaksonen kertoo kirjan synnystä.
Laaksonen halusi kääntää Luonnoksen englanniksi, jotta muutkin kuin äidinkielenään suomea puhuvat voisivat löytää Suomen luonnosta uusia puolia.
– Tähän tilaisuuteen halusin kanssani jonkun, joka on hyvä esiintyjä ja puhuu äidinkielenään englantia, Laaksonen selittää.
Laaksosen kanssa lavalle otteita kirjasta pääsikin lukemaan Granger Simmons . Laaksonen luki otteita ensin suomeksi, ja Simmons luki saman perässä englanniksi. Ennen liito-oravasta kertovaa tekstiä Laaksonen alusti tarinaa.
– Sellainen eläin, joka Suomessa on, mutta Ruotsissa ei, on liito-orava. Raja menee niin, että Virossa on muutama, mutta meillä niitä Suomessa vielä on. Koska liito-oravat ovat meillä, mutta Ruotsilla ei niitä ole, niin päästään edes jossain kehumaan, Laaksonen vitsailee.
Liito-oravan englanninkielinen käännös flying squirrel herätti Laaksosessa hilpeyttä ja hän pyysi Simmonsia lausumaan sen englanniksi.
– Squirrel eli orava on englannin kielen vaikein sana, nauraa Laaksonen.
Laaksonen tiedusteli vielä Simmonsilta, että mikä on hänen lempi-ilmiönsä Suomen luonnossa.
– Olen kaupunkilaispoika ja olen asunut 12 vuotta Suomessa. On vaikea löytää hyvää, sillä pelkään, että esimerkiksi karhu hyökkää. Mutta sen minkä olen huomannut, että kun menen luontoon, ilman hyttysiä, se on todella rauhallinen. En ole sellaista rauhallisuutta kokenut Amerikassa kotona. Eikä minun ehkä tarvitse pelätä karhun hyökkäystä, Simmons nauraa.
Merefesteillä oli perinteisten myyntikojujen ja moottoripyöräajelutuksen lisäksi muun muassa kirpputoria ja kasvomaalausta. Torin lavalla ja muuallakin kaupunkialueella kuultiin musiikkiesityksiä ja Vakka-opiston Gospelkuoron iloinen ja energinen meno sai yleisöä tanssimaan ja taputtamaan mukana. Kuoroa oli kuuntelemassa myös Sofia Räsänen .
– Tulimme vasta hiljattain, olemme vähän ehtineet kierrellä ja kuunnella Gospelkuoroa, Räsänen kertoo.
Räsänen ei ole monena vuonna käynyt Merefesteillä, sillä hän asui jonkin aikaa toisella paikkakunnalla.
– Kaupunki ei ole hirveästi muuttunut, mutta Merefestit tuntuu hitusen pienemmiltä mitä vuosia sitten. Täällä on kuitenkin mukavan lämpöinen tunnelma, Räsänen hymyilee.
Räsäsen suunnitelmissa on lähinnä kierrellä ja katsella tapahtuma-alueella.
– Kirjakaupan alennusmyynti kiinnostaa, ja ehkä lakuakin tulee ostettua, hän pohtii.
Kaupunginlahden rannassa on järjestetty aiempina vuosina erilaisia katuturnauksia, mutta nyt uutena mukana oli UPK:n katufutisturnaus. Turnaus pelattiin rennolla otteella ja turnaukseen osallistui kahdeksan joukkuetta.
– Halukkaita olisi ollut enemmänkin, mutta silloin turnaus olisi kestänyt liian pitkään, kertoo UPK:n hallituksen jäsen Julia Herrala .
Katufutisturnaus järjestettiin pienen porukan voimin. Herrala kertoi jännittäneensä, miten järjestelyt sujuvat, mutta turnauksen jälkeen hän on tyytyväinen.
– Kaikki onnistui tosi hyvin ja kaikki joukkueet saivat pelata yhtä monta peliä. UPK:n T14 järjesti arvonnan ja paikka oli kiva, kun tässä on muitakin urheilulajeja ympärillä, Herrala sanoo.
Turnaus pelattiin nurmikolla, ja pelikenttä oli puhallettava. Kentän sijoittaminen oli ollut nurmikon epätasaisuuden vuoksi haastavaa.
– Lisäksi kentän sijoittamisessa piti huomioida se, ettei pallo lentäisi tielle tai Kaupunginlahteen, Herrala kertoo.
Tiettävästi yksikään pallo ei päätynyt veteen, eikä tielle. Myös padelia pelattiin Merefestiviikonloppuna, kun Padel Uusikaupunki järjesti ensimmäiset kansalliset kisat.
– Kisaviikonloppu alkoi perjantaina ja loppui sunnuntai-iltana. Sää ja yleisö suosi tapahtumaa, ja kilpailijat antoivat hyvää palautetta kisapaikasta sekä tunnelmasta, kertovat Mikael Herbert ja Joiju Sura Padel Uusikaupunki Oy:sta.
Wintteriä koskeva haastattelu järjestettiin torin lavalla päiväsaikaan. Haastattelukysymyksiin oli vastaamassa sivistyspalvelujen erityisasiantuntija Inkeri Parviainen .
– Tämä talo ei ole vain päiväkoti, koulu tai uimahalli. Wintteri antaa mahdollisuuksia moneen, Parviainen kertoo.
Wintteriin tuleekin useita julkisia ja yksityisiä palveluja, esimerkiksi nuorisotila, kirjastopalveluja, ryhmäliikuntatila, sisäyleisurheilualue ja tilaa yhdistyksille ja seuroille.
– Wintterissä tulee olemaan tilaa kohdata ja tavata ihmisiä tai tulla lukemaan esimerkiksi lehtiä. Siellä voi järjestää turnauksia, liikuntatapahtumia, vuosijuhlia tai pikkujouluja, Parviainen luettelee.
Rahakysymykset ovat pyörineet monen mielessä. Parviainen kertookin, mistä kaikista asioista summa koostuu. Rakennuttamisen lisäksi myös tulevaisuuden kunnossapito maksaa.
– On kuitenkin hyvä muistaa, että vanhojen koulurakennusten ja uimahallin peruskorjaaminenkin olisi tullut hyvin kalliiksi, Parviainen muistuttaa.
Nimellekin saadaan kattava selitys.
– Wintteri on saanut nimensä koulumestari Johannes Winterin mukaan, joka jäi Isovihan aikaan pitämään uusikaupunkilaisten puolta. Hän oli oman aikansa merkkihenkilö. Lisäksi Wintteri jatkaa Seikowin, Mörnen ja Crusellin linjaa, jotka on myös nimetty merkkihenkilöiden mukaan, selventää Parviainen.
Vaikka pitkä hellejakso hellittikin juuri ennen Merefestejä, selvisi kesänaloitusfestivaali kuivin jaloin suurimmalta sateelta, tummista ja uhkaavista pilvistä huolimatta.
Sanni Artiola
