Kalantilaisilla Mari ja Mikko Heinosella on kesällä pitkät työpäivät. He pyörittävät kahdestaan tilaa, joka tuottaa jääsalaattia, jäävuorisalaattia, perunaa, sipulia, keräkaalia, parsaa, kukkakaalia, avomaankurkkua ja kesäkurpitsaa.
– Niin ja kyllähän me kasvatamme myös kukkia ja yrttejä, Pihapuoti Heinosen isäntä Mikko toteaa.
Perheen viisi lasta pääsevät myös auttamaan töissä tarpeen mukaan.
– Myös naapurissa asuvat isovanhemmat ovat korvaamaton apu niin kuljetuksissa, viljelyissä kuin noukinnoissakin, joten kaikkien yhteistyöllä tätä hommaa pyöritetään, Mari tarkentaa.
Tilalla on isot kasvihuoneet ja vieressä pellot kasvamassa perunaa. Varhaisperunan nosto ei ole ihan vielä käsillä, sillä tilalla päästiin kylvötöihin tänä keväänä tavanomaista myöhemmin.
Heinosten tuotannosta jo puolet myydään suoramyyntinä sekä Reko-myyntirinkien kautta.
– Meillä on Reko-myyntiä Mynämäessä, Nousiaisissa, Raumalla, Eurassa, Lapissa ja muuallakin Satakunnassa.
Suoramyyntipistettä Heinoset pitävät yhdessä Mikon veljien, Toni Heinosen ja Timo Heinosen kanssa. Veljet pyörittävät naapurissa Maatalousyhtymä Heinosta, joka tuottaa vapaan kanan munia.
Yhteismyyntipiste toimii itsepalveluperiaatteella. Asiakkaat noutavat pisteestä tarvitsemansa tuotteet ja maksavat lippaaseen tai MobilePaylla. Yrittäjät muistuttavat, että toiminta voi pyöriä vain, jos jokainen asiakas maksaa tuotteensa.
Suoramyyntipiste on avoinna ympäri vuoden aamusta iltaan. Yöksi piste lukkiutuu automaattisesti.
– Keväästä syksyyn kauppansa tekevät kaikki salaattitarpeet. Talvikaudella pääpaino on juureksilla, muun muassa perunalla ja sipulilla, Mari kertoo.
Ruoan suoramyynti maatiloilta kuluttajille on kasvanut viime vuosina merkittävästi. Luonnonvarakeskuksen tietojen mukaan vuonna 2016 suoramyyntiä harjoitti 2 674 maatilaa ja viime vuonna 2 970 maatilaa.
Vakka-Suomessa tilamyyntiä on jo tiheänä verkostona. Myönteiseen kehitykseen on yksi keskeinen syy. Kuluttajat haluavat tuntea ruokansa alkuperä, tuottajan ja tuotantotavan.
Heinoset kertovat, että heidän tuotannostaan jo noin puolet myydään suoramyyntipisteen ja Reko-myyntien kautta.
– Perinteistä torikauppaa emme ole tehneet koskaan.
Toinen puoli tuotannosta lähtee Kalannista ravintoloihin, Laitilan ja Uudenkaupungin marketeihin ja lähiruokapuoteihin aina Turkuun asti.
Suoramyyntiä ja tienvarsimyyntiä
Isotuvan tila, Laessaari, Laitila
Puolimatkan puutarha, Vaimarontie 276, Laitila
Saloniemen tila, Salorannantie 166, Laitila
Salosen puutarha, Padontie 526, Laitila
Villilään Mehiäistarhat, Jaakontie 6, Laitila
Uudessakaupungissa ja Laitilassa on paljon suoramyyntitiloja. Tässä joitakin myyntipisteitä vinkiksi.
Heinosen pihapuoti, Peteksentie 155, Kalanti
Kittilän kesäpuoti, Varanpääntie 573, Lokalahti
Liisalan tila, Raumantien varrella, n. 7. kilometriä Lidlin risteyksestä
Luuholmin torppa, Ruissaarentie 105, Lokalahti
Maatalousyhtymä Kinnala, Vohdensaarentie 43, Uusikaupunki
Pihapuoti Heinonen, Peteksentie 155, Kalanti
Pentin tila, Kaivolankuja 52, Kalanti
Siirin tila, Jokisivuntie 572, Uusikaupunki
Simulan tila, Simulantie 51, Lokalahti
Tapiolan tila, Palomäentie 79, Lokalahti.
Tyykilä, Häähänraitti 31, Kalanti
Suomalaiset syövät yhä paljon perunaa
Suomalaiset kuluttavat yhä paljon perunaa, vaikka riisiä ja pastaakin kuluu.
Suomalainen syö keskimäärin 65 kiloa perunaa vuodessa.
Euroopan suurimpia perunansyöjiä ovat puolalaiset (99 kg) ja irlantilaiset (93 kg). Vähiten perunaa kulutetaan Kyproksella (24 kg) ja Bulgariassa (27 kg).
Suomalaisten perunan kulutus on muuttunut. Nyt syödään yhä enemmän ranskanperunoita ja perunalastuja.
Päivittäistavarakaupan tilastojen mukaan suomalaiset ostivat viime vuonna perunalastuja 163 miljoonalla eurolla, joka tarkoittaa noin 20 miljoonaa kiloa. Tämän määrän tuottamiseen tarvitaan noin 84 miljoonaa kg perunaa. Kolme neljäsosaa perunalastuista tuli Ruotsista.
Ranskanperunoita tuotiin noin 26 miljoonaa kiloa ja tuonnin arvo oli 37 miljoonaa euroa. Tärkeimmät tuontimaat olivat Alankomaat ja Belgia.
Lähde: Maa- ja elintarviketalouden suhdannekatsaus 2024
Varsinais-Suomessa eniten suurtiloja
Maatilojen määrä kasvoi 1960-luvulle asti. Sen jälkeen tilojen määrä on laskenut noin kolmen prosentin tahtia vuosittain. Kotieläintaloudessa tilojen määrä vähenee vielä nopeammin.
– Kun vuonna 2010 Suomessa oli lähes 60 000 maatilaa, viime vuonna niitä oli enää 42 200, tutkimusprofessori Jyrki Niemi Lukesta kertoo.
Tuotantomäärät eivät silti ole laskemassa, sillä tilojen koko on kasvanut rajusti. Esimerkiksi kotieläintilojen koko on viisinkertaistunut 1990-lukuun verrattuna.
– Jos 90-luvulla keskivertomaitotilalla oli yli kymmenen lypsylehmää, tänään lehmiä on 60.
Muiden tilojen koot ovat kasvaneet keskimääräisestä 17 hehtaarista 53 hehtaariin. Pienten (alle 10 hehtaarin) tilojen osuus on merkittävästi laskenut. Niitä on enää 17 prosenttia tiloista.
Myös maatalouden tuotantorakenne on muuttunut. Enää viidennes tiloista on kotieläintiloja. Siipikarjantuotannossa on merkittävää kasvua, maidon- ja naudanlihatuotannossa vähäistä laskua.
Suuri osa suomalaisista tiloista on osa-aikaisia. Maatiloista noin 59 prosentilla maatalouden tulojen osuus jää alle 20 prosenttiin kotitalouden kokonaistuloista.
– Tiloilla on neljä keskeistä sopeutumisstrategiaa: tilakoon kasvattaminen, tuotteen eriyttäminen ja erikoistuminen, yritysrakenteen monipuolistaminen ja se, että toimintaa jatketaan ennallaan, Niemi sanoo.
Hän korostaa, että peltojen käyttö ei silti ole viimeisen 30 vuoden aikana juurikaan muuttunut.
– Peltoja on käytössä suurin piirtein saman verran kuin 1990-luvulla. Peltoa riittää hyvin ainakin oman ruoan tuotannon turvaamiseen, sekä ihmisravinnoksi että rehun tuotantoon. Pitää tosin seurata, minkä verran aurinkopaneelipuistot vaikuttavat. Toivottavasti ainakaan parhaimpia peltoja ei oteta siihen käyttöön.
Luken ennuste on, että nykyinen peltoala on käytössä myös jatkossa. Maatilat eivät kuitenkaan ole enää jatkossa vain perhetiloja, vaan usean perheen yhtiömuotoisia tiloja.
– Investointituet edistävät tilakohtaista rakennekehitystä. Ehkä on käytävä poliittista keskustelua siitä, onko yhteiskunnan tehtävä tukea jättitilojen syntymistä, Niemi pohtii.
Erikoistutkija Jansik Csaba huomauttaa, että vaikka teknologinen kehitys suosii yhä isompia tiloja, samalla myös riskit keskittyvät ja riskien hallinnasta tulee vaikeampaa.
Viime vuonna tilojen keskikoko oli 53 hehtaaria. Yli sadan hehtaarin tiloja oli 6 300, mikä on noin 15 prosenttia kaikista tiloista. Tilojen keskikoko oli suurin Varsinais-Suomessa, 66 hehtaaria.
Luken mukaan lukumääräisesti ja suhteellisesti eniten ovat viimeisen kymmenen vuoden aikana lisääntyneet yli 150 hehtaarin kokoiset tilat, joita oli viime vuonna lähes 3 000.
