– Sen huomaa, kun ihminen tulee ensimmäistä kertaa joogasalille. Hän alkaa heti miettiä, että miten tätä joogaa suoritetaan, joogaopettaja Satu Ajanko sanoo.
Satu Ajanko pitää hatha- ja yin-joogatunteja sekä pilatestunteja omalla salillaan Satya joogassa. Kesäisin hän järjestää myös puistojoogaa Myllymäellä, nyt jo viidettä kesää.
– Puistossa ihmiset suhtautuvat tuntiin eri tavalla. Luonnon keskellä ihmiset eivät koe joogaa samalla tavalla suorittamisena, vaan hengityskin kulkee jotenkin helpommin.
Se on Ajangon mielestä erinomainen lähtökohta. Joogassa tärkeää ei ole vain se, mitä keho tekee, vaan miten mielen saa siihen mukaan.
Puistojooga on lempeää hathajoogaa. Ensin opetellaan hengittämään nenän kautta.
– Jo se voi tuntua aluksi vaikealta. Ihmiset usein hengittävät ulos suun kautta, silloin hengitys jää helposti pinnalliseksi.
Vaikka hengitys on tärkeää, joogatunnilla ei keskitytä hengitykseen, vaan se kulkee omaa tahtiaan ja liikkeet tehdään sen tahdissa.
Tunnin aluksi Satu Ajanko muistuttaa, että jokainen tekee liikkeet omaa kehoa kuunnellen.
Tunti alkaa alkukeskittymisellä, jossa hengitellään ja keho on mahdollisimman rento.
Sitten vasta aloitetaan varsinainen liikesarja.
– Joogassa käytetään liikkeistä sanskriitin kielisiä nimiä. Se on kaikille yhteinen kieli maasta riippumatta, Ajanko kertoo.
Joogaa hän suosittelee kaikenikäisille ja kaikenkuntoisille. Raskausajan joogassa ja äitiysjoogassa otetaan huomioon myös äidin hormonitoiminnan muutokset kehossa.
– Joka neljännellä suomalaisella on selän kanssa ongelmia. Jooga on selän hoitoon erinomainen laji.
Satu Ajanko itse alkoi vuosia sitten ensin harrastaa joogaa, ja sitten myös opiskella sitä. Hän on työskennellyt yrittäjänä 25 vuotta parturi-kampaajana.
– Sain työperäisen astman ja sen vuoksi en voi tehdä enää käsitellä kemikaaleja, kuten permanentti- ja värjäysaineita. Teen enää parturin töitä kolme päivää viikossa.
Nyt hän opiskelee joogaopettajan tutkinnon lisäksi joogaterapeutiksi.
Joogaterapia auttaa ihmisiä, joilla on pitkäkestoisen stressin oireita.
– Joogaterapiasta saa apua myös kehollisiin ongelmiin esimerkiksi olkapään, selän ja astman hoitoon. Astmaa ei tietenkään voida parantaa, mutta tutkimuksen mukaan joogasta saa apua astman oireisiin sekä elämänlaadun parantamiseen.
– Olen tehnyt harjoitustyöni erään asiakkaani kanssa. Hänellä oli jäätynyt olkapää, johon kortisonipiikit ja fysioterapeutin antamat harjoitteet eivät enää auttaneet. Joogaterapeuttisin keinoin olemme saaneet hänen olkapäänsä vähitellen kuntoon.
Satu Ajanko pitää omalla salillaan joogatuntien lisäksi työpaikoille tyky-tunteja ja muita tilaustunteja.
– Kerran salille tuli miesvaltainen porukka yhdeltä työpaikalta. He eivät tienneet yhtään, mihin ovat tulossa. Ovelta kuului kiroilu ja kommentti, että tännekö meidät tuotiin, Satu Ajanko kertoo nauraen.
Tunnin mittaan miesten kommentit muuttuivat ja lopussa pari tuli kertomaan, miltä jooga oli tuntunut.
– Paras kiitos on, kun huomaa ihmisen onnistuneen rauhoittumisessa ja jooga tuo hänelle hyvän olon.
– Meitä ihmisiä ympäröi jatkuva ärsyketulva ja kiire. Ihmisten on yhä vaikeampi rentoutua ja päästä irti ainaisesta suorittamisesta.
Hän suosittelee jokaista testaamaan itseään. Jos hiljaisuus ärsyttää niin paljon, että on pakko ruveta räpläämään kännykkää tai laittaa musiikkia soimaan, olisi hyvä opetella rauhoittumista.
Myllymäen puistojoogassa se onnistuu kesällä torstai-iltaisin ja heinäkuussa myös Santtion rannalla, kun Satu Ajanko pitää keskiviikkoaamuisin beachjoogaa.
– Se on erilaista kuin puistojooga. Rantajooga piristää ja sen jälkeen työpäivä tuntuu kevyemmältä, hän lupaa.
Epäileville hän lupaa, että jooga ei liity mitenkään uskontoon. Kyse on mielen ja kehon hallinnasta.
Tältäkö nirvana tuntuu?
Kävin nuorempana liikuntakeskuksessa zumbatunneilla, mutta kerran eksyin myös joogatunnille. Silloin asanat lähinnä huvittivat. En päässyt lähellekään rauhoittumista.
Nyt lupasin toimituksessa, että kokeilen puistojoogaa.
Askellan Myllymäelle hiukan hämilläni. Varmaan puistojoogaan osallistuu ihmisiä, jotka ovat notkeita ja venyviä kuin kuminauhat, ja olen pökkelönä porukassa.
Puistossa näkyy onneksi heti pari tuttua kasvoa. Siitä tulee turvallisempi olo.
On hieno kesäsää, lämmintä vielä illallakin +24 astetta. Myllymäen puitten varjon katveessa lepattaa lempeä, hellivä tuuli.
Tunti alkaa hengitysharjoituksella. Tämä tuntuu tutulta, sillä sittemmin zumbatunnit ovat vaihtuneet pilatekseen, jossa myös korostetaan hengityksen merkitystä.
Puistopenkiltä pensaitten takaa kuuluu miesten keskustelua. Onneksi välissä ovat puskia, se helpottaa rauhoittumista.
Satu Ajanko näyttää alaspäin katsova koira -liikkeen, eli asanan. Liike tuntuu helpolta. Jostain syystä olen varma, että tätä liikettä ei voi tehdä väärin. Ehkä kehon muistissa on jokin samantyyppinen liike.
Liikkeitä vaihdetaan. Muutokset tehdään hitaasti. Hartioissa tuntuu kireyttä, mutta asennot tuntuvat silti hyvältä.
Keskittyminen liikkeisiin tuntuu helpolta. Ikäkö tämän tekee, että en enää laadi mielessäni kauppalistaa joogatunnilla kuten silloin noin 15 vuotta sitten? Nautin siitä, että liikkeet tehdään hitaasti. Mielikin alkaa rauhoittua.
Kun taivuttelemme ylävartaloa, päässäni alkaa soida flamencomusiikki, vaikka eihän tämä tanssia ole.
Lopuksi rentoudutaan. Katselen puiston puuta alhaalta päin. Kuinka kauniisti oksat taipuvatkaan. Jossain laulaa lintu. Suljen silmät, tunnen tuulen ja nenänpään, johon se koskettaa.
Tunnin jälkeen muistelen, mitä koulussa opetettiin buddhalaisuudesta ja sen nirvanasta. Tältäkö se tuntuu? Kaikki kiire, kireys ja mielipaha ovat kadonneet ainakin hetkeksi mielestä. On vain rauhallinen ja hyvä olo.
Teija Uitto
