Lentävän Lokin kesäteatteri marssittaa lavalle taiteilija Reidar Särestöniemen sekä koko joukon hänen lähipiiriään. Kyseessä on uusikaupunkilaisten Raija ja Pentti Nokkalan ohjaama ja käsikirjoittama kantaesitys, joka on luotu kirjailija Rosa Liksomin vuonna 2002 julkaiseman Reitari -elämäkerran pohjalta.
– Kyseessä on draamakomedia, joka on riemukas ja rehevän syvällinen tarina Reidarista, Lapin suuresta taidemaalarista, joka oli taidepiirien hyljeksimä kummastus ja rahaa rakastava kommunisti, Raija Nokkala kertoo.
Reidarin tarina kuvaa Kittilästä olevan köyhän maalaispojan nousua vahvojen maalausten tekijäksi ja maailmankiertäjäksi, joka osasi juhlia taidetta, taiteilijoita ja elämää.
– Näytelmässämme kuuluu Liksomin osin fiktiivinen ja humoristinen kerronta. Kymmenen näyttelijäämme tekevät 60 roolia ja tuomme lavalle sen maailman ja yhteisön, josta taiteilijan työt saivat voimansa. Reidarin maalauksissa toistuvat Lapin henget, maisemat ja eläimet. Reidarin yksi suosikkiaihe oli ilves ja sen on sanottu kuvastavan Reidarin villiä ja itsenäistä luonnetta, Raija Nokkala summaa.
Reidar S. -draamakomediaa on harjoiteltu lokakuusta lähtien. Kyseessä on 22. kantaesitys, jonka Nokkalat ovat ohjanneet Uuteenkaupunkiin.
– Reidarista ei ole aiemmin tehty koko illan näytelmää, mutta Liksomin kirjasta on aiemmin tehty pienoisnäytelmä ja monologi, jota on esitetty myös Uudessakaupungissa, Raija Nokkala lisää.
Näytelmän alussa Reidarin äiti Alma ( Tiina Viik ) saapuu vanhempiensa kanssa Särestöön. Sieltä Alma löytää tulevan puolisonsa ja Reidarin isän Matin ( Raimo Nummelan ) ja yhteinen elämä alkaa. Lapsia syntyy ja arki on köyhää.
– Usko, seurat, värssyt, taiat, loitsut, kansantarinat ja luonto kannattelevat arkea. Alma uskoo näihin, mutta Matti uskoo kommunismiin ja työhön. Näistä lähtökohdista kasvaa kuvamaailma, jota Reidar maalaa koko elämänsä, Raija Nokkala kuvailee.
Lentävän Lokin työryhmässä roolien jakaminen sujui Nokkalan mukaan helposti. Toisilleen tuttu porukka muotoutui hyvin yhteen ja näytelmän vaatimissa nopeissa roolien vaihdoissa näyttelijät tukevat toisiaan.
– Esitän ainakin Hilpiä eli Reidarin siskoa, kätilöä, lammasta, Aili-ystävää, ilotyttöä, taulun ostajaa ja venäläistä taideopiskelijaa. Roolivaatteiden nopea vaihto ja eri hahmojen omaksuminen pikaisilla vaihdoilla tuo lisähaastetta näyttelijälle. Ei kuitenkaan riitä, että hallitsisimme pelkästään nämä, vaan huolehdimme myös lavasteiden ja muun rekvisiitan vaihdosta lavalla, näyttelijä Emmi Mickelsson kertoo.
– Näytelmä on kieltämättä aikamoista juoksemista lavan takana. On tarkkaan tiedettävä, missä mikäkin vaate on, miten ehdin takaisin lavalle, mistä ovesta on kuljettava ja koska se oikea isku tulee, että sanon vuorosanani, Reidarin isän veljeä, poromies Valtoa esittävä Seppo Kylander lisää.
Nokkalat vastaavat myös rekvisiittana käytetyistä ”Reidarin” maalauksista. Maalaukset saavat kyytiä näytelmässä, joten alkuperäisten teosten kopioita tai edes julisteita ei käytetä.
– Emme ole yrittäneet kopioida maalauksia, vaan olemme tehneet Reidarin töitä mukailevaa näyttämörekvisiittaa, Raija Nokkala korostaa.
Enontekijöltä kotoisin oleva uusikaupunkilaistunut Tiina Viik on perehdyttänyt työryhmää pohjoisen elämään ja kieleen. Hän on auttanut tuomaan Kittilän Ounasjoen henkeä Uudenkaupungin Kaupunginlahden rantaan.
– Toimin työryhmän jäsenille kielitulkkina, mutta Enontekiön murre on hieman erilaista kuin Kittilän murre, Viik sanoo.
Reidarin hahmon tekee Pentti Nokkala, joka on itse ollut käsikirjoittamassa roolia.
– Kaikki käsikirjoitusta varten tekemäni taustatyö auttoi minua roolin haltuunotossa. Minulla on Reidarista hyvä kokonaiskuva, mutta en silti aio jäljitellä hänen ilmeitään tai eleitään. Teen roolin itseni kautta, en kopioiden, Pentti Nokkala korostaa.
Reidar S. -näytelmässä pohditaan sitä, mikä on se luovuus ja vimma, joka erottaa yhden ihmisen toisten silmissä hulluudeksi tai neroksi. Alun perin Reidaria pidettiin kylähulluna, vaikkakin hän oli opiskellut taidetta sekä Suomessa että Venäjällä, mutta 50-vuotiaana hänestä tehtiin taiteilijaprofessori.
– Miten kokonaisvaltainen luovuus tai hulluus vie läpi elämän ja sitten se yhtäkkiä katoaa ja taiteilija tuijottelee valkoisia kankaita saamatta mitään aikaiseksi? Miksi niin monen taiteilijan arvostus herää vasta silloin, kun taiteilija ei ole itse enää kunniaa saamassa, Raija Nokkala pohtii.
Reidar S. -näytelmän ensi-ilta on Lentävän Lokin kesäteatterissa 30. kesäkuuta. Näytöksiä on 11. elokuuta asti.
Juttua on muokattu 26.6. kello 12.50. Lentävän Lokin työryhmä on neuvotellut näytelmässä käytettävien asusteiden käytöstä eri tahojen kanssa. Saamelaismuseo Siida ei ole kuitenkaan antanut lupaa saamelaispukuja jäljittelevien pukujen käyttöön. Särestöniemi-museosta viestitettiin toimitukselle, että he eivät ole sopineet teatteriryhmän kanssa pukujen käytöstä. Saamelaiskäräjät on se taho, joka vastaa saamelaisten kulttuuri-itsehallinnosta ja se ottaa kantaa muun muassa saamelaispukujen käyttöön. Saamelaiskäräjät ei ole antanut lupaa asusteiden käyttöön.
