Kaupunginlahden rannalla sijaitsevat punaiseksi maalatut makasiinirakennukset ovat sekä kaupunkilaisille että turisteille tulleet tutuksi viime vuosikymmenien ajan ravintoloina. Kesäaikana makasiinien terassit täyttyvät ruokaa ja juomaa nauttivista ihmisistä, mutta tuskin kovin moni heistä tulee ajatelleeksi, miksi ne on aikanaan rakennettu.
Rantamakasiinien historia ulottuu tavallaan jo Uudenkaupungin perustamisaikoihin, vaikka nykyiset rakennukset eivät olekaan siltä ajalta. Suurin osa kaupunkilaisista oli 1600-luvulla porvareita, jotka harjoittivat elinkeinonaan kaupankäyntiä ja merenkulkua.
– Kaupunginlahden ranta toimi 1600-luvulta aina 1800-luvun alkupuolelle saakka kaupungin satamana. Kaupungin kauppiaiden purjealukset ankkuroivat tähän lahden rannoille lastaamaan ja etenkin purkamaan lastejaan. Tätä varten rannoille rakennettiin paljon erilaisia varasto- eli makasiinirakennuksia, Uudenkaupungin museonjohtaja Mari Jalava kertoo.
Makasiineja on Kaupunginlahden molemmilla rannoilla ollut enimmillään 1700-luvun lopussa jopa yli sata. 1800-luvun alussa pohjoisrannan, eli kaupungin puoleisen rannan, makasiinit määrättiin purettaviksi tai siirrettäviksi Sorvakon puolelle.
Määräystä ei toteltu, joten vuonna 1824 annettiin uusi määräys, jonka jälkeen rantamakasiineja oli enää etelärannalla. Silta Sorvakon puolelle valmistui vasta vuonna 1850.
Kaupunkiin tuotiin laivoilla 1800-luvulla etenkin viljaa ja suolaa. Suolaa ei saatu Suomesta, joten se oli tuontitavarana tärkeää. Sitä käytettiin muun muassa lihan ja kalan säilömiseen. Uudenkaupungin kauppiaat toivat tavaraa laivoillaan ja varastoivat niitä rannan makasiineihin, joista kauppiaat myivät tavaraa taas eteenpäin.
Jalavan mukaan nykyisistä Sorvakon rannan makasiineista suurin osa on todennäköisesti 1800-luvulta. Sillan vieressä oleva Ravintola Wikun punainen makasiini tosin on valmistunut vuonna 2000.
– Vanhojen hirsirakennusten ikää on vaikea arvioida, sillä rakennuksia on voitu siirtää myös muualta. Vanhimmat valokuvat Sorvakon rannalta ovat 1800-1900-lukujen vaihteesta ja silloin nämä vanhat makasiinit ovat tässä jo olleet, Jalava toteaa.
Makasiinit toimivat vuosikymmeniä kauppojen ja kauppiaiden tavaravarastoina, eikä niiden kunnosta aina pidetty huolta. 1950-luvulla Uudenkaupungin kaupunginhallitus päätti, että rakennukset on purettava, koska ne rumensivat kaupunkikuvaa, olivat huonokuntoisia ja ympäristö oli epäsiisti. Kaikkia ei kuitenkaan ehditty purkamaan.
– Makasiinien uusi aika alkoi 1980-luvun alusta alkaen, vähän samoihin aikoihin, kun kaupunki muutenkin tavallaan löysi Kaupunginlahden arvon uudelleen, Jalava muistelee.
Tuolla vuosikymmenellä avautui mm. Pakkahuoneen vierasvenesatama kahviloineen ja rannan kaunistukseen alettiin kiinnittää huomiota. Käsityöläisyrittäjä Henrik Helpiö oli ensimmäinen, joka otti rantamakasiinin matkailukäyttöön. Hän avasi vuonna 1982 yhteen makasiiniin (nykyinen ravintola PikkuWiku) kesämyymälän ja korsumuseon.
Vuonna 1988 avautuivat makasiinien ensimmäiset ravintolat, makasiinirivin päässä Captain’s Makasiini ja ravintola Sualaspuar (nykyinen Luode).
