Tammi kuuluu niihin jaloihin lehtipuihin, jotka olivat jääkauden jälkeisen lämpimän ajanjakson aikana viihtyneet myös meillä Suomessa yleisenä jopa Oulun korkeudella asti. Nykyään tammi esiintyy luonnonvaraisena harvakseltaan Etelä-Suomessa.
Suurin osa Suomesta sijaitsee pohjoisella havumetsävyöhykkeellä, jossa nimen mukaisesti havupuut ovat valtapuina. Sekametsissä kasvavat myös koivut, haapa, pihlaja ja lepät. Paikoitellen puuston joukossa voi kasvaa yksittäisiä jaloja lehtipuita suojaisilla paikoilla. Monet lajit eivät kuitenkaan ehdi kypsyttää siemeniä pohjoisemmassa, jolloin niiden leviäminen on eläinten kuljettamien siementen tai ihmistoiminnan varassa.
Etelä- ja Lounais-Suomen rannikkoalueet kuuluvat havumetsävyöhykkeen sijasta keskieurooppalaiseen lehtimetsävyöhykkeeseen. Luonnossa tämän huomaa rehevien sekametsien ja lehtojen runsastumisena sekä jalojen lehtipuiden esiintymisenä.
Havumetsävaltaisuus näillä alueilla johtuu osaltaan metsätaloudesta, jonka istutuksissa suosituimpia lajeja ovat kuusi ja mänty. Jalot lehtipuut ovat maassamme esiintymisalueen pohjoisimmalla reunalla, joten ne häviävät herkästi kilpailussa paremmin pohjoisiin olosuhteisiin sopeutuneille lajeille.
Tammi on Suomessa esiintyvistä jaloista lehtipuulajeista sopeutuvaisimpia kasvupaikkansa suhteen. Lehdet kasvavat oksista kimppuina, joten puiden lehvästön läpi pääsee siivilöitymään aluskasvillisuudelle runsaammin valoa kuin seka- ja havumetsissä. Verrattain myöhään puhkeavat lehdet tarjoavat monille kevätkukkijoille otolliset kasvuolosuhteet. Tammimetsiköissä viihtyvätkin sellaiset seka- ja havumetsissä harvinaisemmat lajit kuten kevätesikko ja lehtoimikkä. Tammen seuralaisina viihtyy myös moni sen kumppaniksi erikoistunut sienilaji, joista eksoottisin on kulinaristien suuressa arvossa pitämä tryffeli.
Ilmastonmuutos muuttaa väistämättä myös Suomen luontoa ja metsiä. Lisääntyvä lämpö voi tarjota tammelle nykyistä paremman kilpailuedun, etenkin kun kylmään ilmastoon sopeutunut kuusi voi kuulua mullistuksien häviäjiin.
Tammi on pitkäikäinen laji: vanhimmat eurooppalaiset tammet on radiohiiliajoitettu noin tuhatvuotisiksi. Suomessakin puu voi elää useamman sadan vuoden ikäiseksi, joten nykypäivän taimet saattavat vanhoina puina olla hyvin toisenlaisen elinympäristön asukkaita – mikäli kestävät läpi muuttuvan ympäristön.
Teksti: Lily Laine, kuva: Maija Karala