Suomalaisten luonteenpiirteet ja tapakulttuuri ei välttämättä täällä kotimaassa, muiden suomalaisten seurassa, erotu niin vahvasti. Varmaan täällä lähinnä saatetaan naureskella itsellemme meidän tapaa jonottaa paikkaan kuin paikkaan. Matkustaessa ulkomaille sitä vasta huomaa omat tapamme, kun katsomme paikallisten käyttäytymistä.
Jossain päin maailmaa on varmasti ihmisillä meihin verrattuna hyviä tapoja ja toisaalta sitten jossain voisi toivoa olevan taas suomalaisten seurassa.
Olen itse aika mukavuudenhaluinen ihminen ja tottunut suomalaiseen luonnekulttuuriin. Ulkomaille mennessä kiinnitän aina huomiota paikallisiin tapoihin ja käyttäytymisiin. Kuinka paljon se eroaa omista? Kuinka paljon pitää itse muuttua osaksi paikallista kulttuuria, jotta ei näyttäisi paikallisten silmissä ihan turistilta?
Joku voisi tässä kohtaa pyytää minua olemaan vain rennosti.
Vietin kesälomallani viikon Espanjan Valenciassa. Kyseessä oli vasta toinen kerta maassa ja edellisestä vierailusta oli jo vierähtänyt aikaa kymmenen vuotta, joten paljoa ei muistissa ollut paikallisesta kulttuurista.
Ensimmäisenä asiana, kun bussilla matkustettiin kohdekaupunkiin, pystyi seuraamaan paikallista liikennekulttuuria, joka ei varsinaisesti eronnut suomalaisesta vastaavasta. Muistan toki seuranneeni hotellini vieressä olevaa valtavan kokoista seitsemän kaistan liikenneympyrää ja mietin, miten tuostakin selviäisi ja ryhmittyisi oikein.
Se mikä Valenciassa oli jo kunnossa, mitä toivoisi vielä lisää suomalaisiin suurkaupunkeihin, on selkeä pyöräilyverkosto. Pyöräilijöille oli omat kaistansa, suojatiensä ja liikennevalonsa. Pyöräilijät kulkivat omilla kulkureiteillään eikä kävelijöiden tarvinnut kävelytiellä pelästyä, jos pyörä kulki ohi.
Suomessa parempaan pyöräilykulttuuriin ollaan viime vuosina menty, kun isommissa kaupungeissa on pyöräilymahdollisuuksia kehitetty. Valenciassa sai hyvän kokemuksen siitä, kuinka paljon turvallisimmaksi kevyenliikenteen saa rakennettua.
Tapakulttuurissa oli myöskin eroa suomalaiseen. Paikalliset ihmiset tervehtivät tuttujaan poskisuudelmin, mikä ei tulisi Suomessa kuuloonkaan. Espanjalaista tervehdystä ”Hola!” sanotaan myös jokaisessa yhteydessä. Samainen tarjoilija ravintolassa voi tervehtiä saman ruokailun aikana jopa neljästi, eikä se ole ollenkaan huono juttu.
Omasta mielestäni hauskin ero syntyi jonottaessa eräälle myyntipisteelle ostamaan yhden paidan. Itse ajattelen kaupassa käyntiä sillä tavoin, että tiedän mitä tulen ostamaan, tiedän oman kokoni, haen tavaran, menen kassalle ja siinä se. No tässä jonossa edessäni oli neljä muuta ja myyntipisteellä yksi myyjä. Kukaan edessäni olevista asiakkaista ei tiennyt etukäteen, mitä ostaa saatikka omaa kokoaan. Siinä sitten odottelin 20 minuuttia omaa vuoroani ja oma kassalla vierailuni kesti varmaan parisen minuuttia.
Pointti kaikessa äsken kuvatussa on meidän erilaisuus ja omat tapamme verrattuna muihin kulttuureihin. Kukaan ei pohjimmiltaan yritä olla töykeä ja kaikkialla halutaan varmasti ajatella hyvää ja kehittää toimintaa.
Siksi on virkistävää ja silmiä avaavaa matkustella oman kotimaansa ulkopuolelle.
Eero Siivonen
toimittaja