On uuden kuukauden alku, heinäkuun toinen. Tänään on Marian etsikkopäivä, lyhyesti Marian etsikko, jolloin muistellaan raskaana olleen Neitsyt Marian vierailua sukulaisensa Elisabetin luona. Marian etsikkona tienpientareiden kukka on matara. Sen sanotaan olevan Neitsyt Marian kukka.
Kun enkeli oli ilmoittanut Neitsyt Marialle tämän synnyttävän pojan, Maria oli saanut samalla tietää iäkkään Elisabetin raskaudesta. Luukkaan evankeliumissa kerrotaan kauniisti, miten enkelin ilmoituksen jälkeen Maria lähti Juudean vuoriseudulle tervehtimään Elisabetia, tulevaa Johannes Kastajan äitiä (Luuk. 1:39-45). Kun Elisabet kuuli Marian tervehdyksen, hänen kohdussaan oleva lapsi hypähti, mistä Elisabet riemastui. Tämän jälkeen Maria lausui kuuluisan kiitosvirtensä.
Mikael Agricolan Rucouskirian kalenteriosassa Marian kyläilypäivä on merkitty suureksi juhlaksi. Marian etsikkopäivän nimeä käytti ensimmäisenä Laitilan ”oma” piispa Eerik Sorolainen Postillassaan vuonna 1625. Sorolainen selittää, miten Maria oli etsinyt Elisabetin ja vieraillut tämän luona. Kalenteristamme visiittipäivä poistettiin 1700-luvulla.
Marian vierailu Elisabetin luona on harvinainen aihe suomalaisessa kirkkotaiteessa. Tämän seudun kirkoissakaan ei ole yhtään Marian ja Elisabetin kohtaamisesta kertovaa kuvaa. Kökarin kirkossa on 1700-luvun lopulta oleva maalaus, jossa vuorimaisemassa Maria ja Elisabet kättelevät toisiaan talon portailla. Toisaalta maailmantaiteessa on lukuisia teoksia, joissa kaksi naista, nuori ja vanha, ystävinä ja sukulaisina, pyöreät vatsat vastakkain halaavat lämpimästi toisiaan.
Marian etsikkopäivää kutsutaan kansanomaisemmin Heinä-Maijaksi tai Heinä-Maariaksi, jolloin on aika valmistautua heinäntekoon. Matara on Heinä-Maariana myös kauneimmillaan. Valkoisina kukkivat luhtamatara ja ahomatara ovat yleisiä. Pyhämaan raitilta voi tarkkaan katsoessa löytää myös harvinaisemman keltaisena kukkivan keltamataran.
Keltamataraa on sanottu Neitsyt Marian sänkyheinäksi, sängynruohoksi tai sängynpahnaksi. Vanhan tarinan mukaan Maria nukkui jouluyönä tallissa mataroiden päällä. Toisen tarinan mukaan Maria laittoi sylillisen mataroita seimeen ja laski kapaloidun esikoisensa kukkien päälle. Sinä yönä keltamataran kerrotaan saaneen muista mataroista poikkeavan kullankeltaisen kukintonsa. Mataraa on kutsuttu myös ruumiinheinäksi, koska kukkia laitettiin arkkuun vainajan alle peittämään kalman hajua.
Keltamataran kukista on saatu keltaista ja juurista punaista väriä villojen värjäykseen. Kalevalassa kerrotaan, kuinka ”neiti oli mataramaalla, keikkui keltakankahilla, paineli punapatoja, keitti keltakattiloita”.
Keltamataraa on käytetty myös juustoa tehtäessä maidon juoksuttamiseen. Mataran latinankielinen suvun nimi Galium tulee kreikan kielen maitoa tarkoittavasta sanasta gala. Joskus juuston keltainen väri on saatu keltamataran kukista.
Suven suloisuudesta kertovaa mataraa kannattaa nyt lähteä poimimaan. Aikoinaan uskottiin, että juuri Marian etsikkopäivänä kerätyt matarat antoivat voimallisen suojeluksen.
Marja Tanhuanpää
Tutkija
Uudenkaupungin
seurakunta