Aleksi Lehtonen on saanut muistolaatan syntymäkotinsa seinään Ylisellekadulle jo monta vuosikymmentä sitten. Mauno Vannaksen reliefi on myös jo pitkään ollut hänen mukaansa nimetyssä Vannaksen puistossa ja pari viikkoa sitten hänen muistolaattansa paljastettiin myös Sorvakon sillan pielessä sen merkiksi, mitä hänen nimeään kantava säätiö on tehnyt Kaupunginlahden rantojen kunnostamiseksi ja kaunistamiseksi.
Eino Kilven muistolaattaa ei Uudestakaupungista löydy. Pätevin perustein voi kysyä, miksei sellaista ole?
Eino Kilpi oli pitkäaikainen kansanedustaja ja kaksinkertainen ministeri ja myös presidenttiehdokas. Työurallaan hän eteni SDP:n päälehden Suomen Sosialidemokraatin päätoimittajaksi.
Eino Kilpi – alunperin Johan Eino Blomroos – syntyi Uudessakaupungissa kesäkuun 7. päivänä vuonna1889. Hänen äitinsä Aina Blomroos oli yksinhuoltaja ja ammatiltaan ompelija. Äiti pystyi kuitenkin kouluttamaan poikansa niin, että hän pääsi aloittamaan oppikoulun 13-vuotiaana vuonna 1902. Ylioppilaaksi Eino kirjoitti Uudenkaupungin yhteislyseosta vuonna 1910.
Hän jatkoi opiskeluja Helsingin yliopistossa filosofian kandidaatin tutkintoa varten, mutta joutui runsaan vuoden kuluttua keskeyttämään opiskelun varojen puutteen takia.
Hän siirtyi jonkin ajan kuluttua toimittajaksi Turun Sanomiin, jossa hän työskenteli kaikkiaan kuusi vuotta. Rauman Sanomien ja Kansan Lehden päätoimittajan tehtävien jälkeen hänet nimitettiin Suomen Sosialidemokraatin päätoimittajaksi vuonna 1932.
Kansanedustajaksi hänet valittiin ensimmäisen kerran jo vuonna 1930 sosialidemokraattien listalta. Yhden kauden jälkeen hän keskittyi päätoimittajan työhönsä ja Helsingin kunnallispolitiikkaan. Tampereella hän oli ollut jo kaupunginvaltuuston ja -hallituksen jäsen.
Uudelleen Eino Kilpi valittiin kansanedustajaksi vuonna 1948, silloin SKDL:n edustajana. Hän istui eduskunnassa vuoteen 1962 saakka eli 14 vuotta. Kaikkiaan hänelle kertyi kansanedustajavuosia siten 18, mikä on jo sellaisenaan kunnioitettava poliittinen ura.
Eino Kilpi valittiin kuitenkin myös maan hallitukseen kaksi kertaa vuosina 1945-1948. Hän toimi sosiaaliministeriä J.K. Paasikiven kolmannessa hallituksessa ja opetusministerinä ja sisäasiainministerinä Mauno Pekkalan hallituksessa. Ministerivuorokausia hänelle kertyi kaikkiaan 1200.
Lisäksi hän oli presidentin valitsijamiehenä vuosien 1931 ja 1950 vaaleissa ja vuoden 1956 presidentinvaaleissa hän oli SKDL:n presidenttiehdokkaana. Hän sai 56 valitsijamiestä, jotka taktikoivat ja jakoivat äänensä sopivasti niin, että Urho Kekkonen voitti vaalin. Eino Kilpi oli siten myös ”presidentintekijä”.
Monet pitävät Eino Kilven kotitalona Liljalaaksonkadulla sijainnutta pientä, matalaa ja vaatimatonta rakennusta, joka purettiin nelisenkymmentä vuotta sitten Myllymäen päiväkodin rakentamisen yhteydessä. Tidenbergin talona tunnettu rakennus oli osittain katualueella, joten sen säilyttäminen olisi ollut varsin vaikeaa, vaikka haluakin olisi ollut.
Kilven kotitalon seinään ei muistolaattaa siten voi kiinnittää, mutta sopivia paikkoja varmasti löytyy. Sellainen saattaisi olla esimerkiksi nykyinen kirjastotalo, jossa aikanaan toiminutta Uudenkaupungin yhteislyseota Eino Kilpi kävi ja pääsi sieltä ylioppilaaksi.
Matti Jussila
päätoimittaja, emeritus