Fomo tulee kysymättä vierailulle juuri silloin, kun on itse päättänyt levätä ja kieltäytynyt kutsuista erinäisiin tilaisuuksiin. Pyykkejä ripustaessa fomo hiippailee salakavalasti ajatuksiin. Tiskikonetta täyttäessä se istahtaa jo jäädäkseen, ja hampaita pestessä se tuijottaa peilistä suoraan silmiin. Fomoa on helppo ruokkia selailemalla somepäivityksiä kesäisistä lounaista, festareista ja ulkomaanmatkoista. Kaikki muut elävät ainutlaatuista elämäänsä täysillä, kun itse on muodostamassa lähinnä symbioottista suhdetta sohvaan.
Mutta onneksi fomolla on myös suopeampi serkkunsa, jomo. Lyhenne tulee sanoista ”joy of missing out”, joka tarkoittaa iloa ja nautintoa siitä, että jättäytyy jostain tietoisesti pois ja nauttii omasta ajasta. Jos on tottunut vipeltämään tukka tuubilla paikasta toiseen, voi jomoa joutua opettelemaan. Sana ”ei” on toisinaan vaikea sanoa, vaikka mieli tekisi. Parhaimmillaan jomo opettaa läsnäoloa ja rauhoittumista kiireisen maailman keskellä.
Olen itse yleensä ollut enemmän jomoon kuin fomoon taipuvainen. Nuorempana sitä joutui vielä selittelemään, miksi koti kiehtoi edessä avautuvaa maailmaa enemmän. Tottahan toki on tapahtumaa ja muuta kivaa, jossa itsekin haluan olla mukana, ja fomokin vierailee mielessäni toisinaan. Silti viihdyn hyvin kotona itseni seurassa. Ennen minusta olisi sanottu, että olen hirveä kotihiiri, mutta nyt se on vain trendikkäästi jomoa.
Sosiaalinen media silottelee meille kuvaa elämästä, jossa ihmiset ovat toinen toistaan tehokkaampia ja aina parhaita versioita itsestään. On hauskoja tapahtumia toisensa perään, eikä perusarkea tunnu elävän kukaan. On kuitenkin tärkeää muistaa, että some ei ole todellisuutta, ja siellä on nähtävissä vain osa totuudesta. Sorrun itsekin vertailemaan elämääni muiden elämiin, ja siitä pitäisi kokonaan pystyä päästämään irti.
Kesäisin on itselleni ollut helpointa tuntea paitsi jäämisen iloa, kun luonto näyttäytyy niin kauniina. Kesäisenä lämpimänä päivänä voi töistä tai lenkiltä palatessaan napata kourallisen marjoja suoraan puskasta välipalaksi. Illalla kastella kukat ja ihastua yhä uudelleen auringonlaskun värjäämään maisemaan. Harhailla kostuneella nurmikolla samalla, kun kymmenet sammakkovauvat pomppivat ympärillä.
Tämä meidän niin sanottu tylsä arkemme täyttää pitkälti suurimman osan elämästämme, joten siitä olisi tärkeää tehdä omannäköistään ja sellaista, jossa itsellä on mahdollisimman hyvä olla. Jos oma persoona kaipaa menoa ja melskettä, elämä voi ilman muuta ollakin sellaista. Jos taas sielu halajaa rauhaa ja hiljaisuutta, on vain opeteltava sanomaan ei sekä kutsuille että salaa nurkissa hiippailevalle fomolle, ja nauttia ylhäisestä yksinäisyydestä ilman omantunnontuskia.
Sanni Artiola
opiskelija