Jos helle yllättää, on mukava mennä sisälle viileältä tuntuvaan kirkkoon. Muistan, kun Taivassalon kirkkoon tuli sisälle iso joukko italialaisia pyöräilijöitä. Eivät olleet edes ajatelleet, että Suomessa voi olla niin kuuma. Mutta viilennystä oli tarjolla,
Historiasta kiinnostuneelle keskiaikaiset kirkot ovat aarreaitta. Katolisen ajan kirkkomaalauksineen, jotka heijastavat sen ajan uskonkäsityksiä. Kuvat ovat joskus aika hurjia sarvipäineen ja lieskoineen sekä kadotettujen joukkoineen. Niillä muistutettiin rahvasta oikeasta tiestä, kirkon valtaakaan ei ollut syytä uhmata.
Mutta myös lempeämpiä maalauksia Raamatun tapahtumista ja henkilöistä, erilaisia symboleja sekä vertauskuvia ja jopa eläinaiheita. Taivassalon kirkossa on muun muassa vertauskuva poikasiaan verellä ruokkivasta pelikaaniemosta. Uskonpuhdistus kalkitsi peittoon liian katolilaisiksi katsotut maalaukset. Kuvia ei haluttu myöskään palvottavan.
Kirkoissa on omalla naivistisella tyylillään maalattuja teoksia. Kalannin ja Taivassalon kirkoissa vaikutti Pietari Henrikinpojan ryhmä. Avoin kysymys on, kummassa kirkossa he olivat ensimmäisenä. Kun taiteilija Raimo Aarras vieraili Taivassalon kirkossa kävimme keskustelun asiasta ja hänen kantansa oli selvä: Kalannissa tietenkin.
Mutta voit vain istua alas kirkossa, sulkea silmäsi ja aistia. Pääset yhteyteen niiden kanssa, jotka aikanaan tämän kaiken rakensivat ja maalauksin koristelivat. Keitä he olivat, mistä tulivat ja minkälaisia ihmisiä. Paljoa emme heistä tiedä, mutta aikaansaavia kuitenkin. Sen aikaisilla menetelmillään. Voi arvailla, että työturvallisuusasiat eivät olleet ihan samaa luokkaa kuin nykyään. Tai oliko joku puhumassa kirkkomaalarille ergonomisesta työasennosta. Telineillä lienee maalattu myös selällään maaten.
Tai voit mennä kirkkoon ja muuten vain istua hiljaa ja miettiä elämän suuria kysymyksiä. Nämäkin rakentajat ovat touhunneet aikansa ja sitten kadonneet historian hämärään. Meillä on aikamme täällä maan päällä. Mikä on elämän tarkoitus ja, mihin olemme matkalla. Mitä jää jälkeen vaelluksestamme tuleville?
Tai voit kirkossa miettiä, mitä nämä holvit ovatkaan nähneet. Voit miettiä lukuisten sukupolvien tulevan ja menevän sekä pohtia monenlaisia aikoja, jolloin suojaa ja turvaa niiden alta on levottomina aikoina haettu. Korkeimpaan turvaten.
Itse opastin monina kesinä Taivassalon hienossa kirkossa. Vaikka kuvia ja maalauksia katseli joka päivä, usein löytyi jotain uutta ja yllättävää. Johonkin yksityiskohtaan eivät aiemmin olleet kiinnittäneet huomiota. Liekö ollut keskiaikaisen maalarin tarkoituskin, että kuvat ”elävät”. Enää emme niitä palvo, mutta yritämme löytää viestin, jonka ne meille vuosisatojen takaa tuovat. Uskonkäsitykset voivat muuttua, mutta perusta sekä kallio ovat ja pysyvät.
Rauno Laine
Kirjoittaja on tutkinut keskiajan kirkkomaalauksia