Kustavin Viherlahdessa sijaitsevalla Friisilän tilalla on pitkä historia. Jopa niin pitkä, että tilan pelloilta on löytynyt tykinkuulan paloja vuoden 1808 Suomen sodan ajoilta, kun Friisilän merialueella käytiin Grönvikin taistelu Ruotsin ja Venäjän välillä.
Kaksisataa vuotta myöhemmin Friisilän tilasta on kasvanut monipuolinen 15 hehtaarin kokoinen viljelytila sekä kesäkaudella matkailijoita houkuttelee tilan oma puoti, kotiruokalounas sekä lapsille pieneläintila ja mielenkiintoinen Tarumetsä-polku.
Tilan nykyisten omistajien Timo ja Arja Siivosen sekä Mari Väisäsen suku on toiminut tilalla jo nyt yli sadan vuoden ajan. Timon isovanhemmat muuttivat tilalle vuonna 1910, jolloin paikalla harjoitettiin ihan perinteistä maataloutta.
– Sitähän se vähän joka tilassa oli siihen aikaan, melkein omavaraista taloutta. Eikä tänne siihen aikaan kunnollisia tieyhteyksiä ollut, Timo muistelee.
Timon vanhemmat ottivat myöhemmin tilanpidon, jolloin tilalla harjoitettiin karjataloutta hevosten ollessa työjuhtina. Myöhemmin mukaan tulivat kanatalous ja avomaankurkkujen tuotanto.
– Sitä viljeltiin siihen aikaan saaristossa. Harsoja ei oltu vielä keksitty, niin hallan aikaan mantereella olisivat varmasti palelleet, hän huomauttaa.
1970-luvun lopulla Timon ottaessa tilan hoitoon, toiminta oli siirtynyt enemmän vihannespuolelle. Tilalla on viljelty muun muassa perunaa, porkkanaa, hernettä, tilliä kesäkurpitsaa ja eri lajeja salaattia. Timo yhdessä puolisonsa Arjan kanssa rakensivat tilalle ensimmäiset kasvihuoneet ja lähituotemyynti alkoi Kustavin torilla.
– 44 vuotta ollaan käyty torilla myymässä, Timo naurahtaa.
Tänä päivänä myyntiä tapahtuu torin lisäksi Kustavin ruokakaupan edessä. Vuonna 2018 tilan entiseen viljamakasiiniin avattiin kahvila, jota eläkkeelle jäänyt ravintola-alan ammattilainen Arja alkoi luotsata. Ensin myytiin sämpylää ja pullaa, mutta pari vuotta sitten toiminta laajeni lounaaseen.
– Tänne rakennettiin uudet keittiötilat. Joka päivä kesäsesongin aikana tarjoillaan lämmintä ruokaa ja salaattia. Perinteistä kotiruokalounasta, Arja toteaa.
Omanlaisen kilpailuedun tuo se, että aivan vastaavanlaisia lounaspaikkoja ei ole lähellä. Raaka-aineina käytetään mahdollisimman paljon tilan omia tuotteita.
– Täällä on ihan tavallista kotiruokaa, mitä myös lapset syövät mielellään, Mari Väisänen painottaa.
Turistit ja paikalliset ovat selkeästi oppineet tuntemaan Friisilän tilan tarjonnan, sillä Timo Siivosen mukaan kävijämäärät ovat jatkuvasti olleet nousussa. Varsinaisesti mitään kävijätavoitteita ei ole asetettu, mutta kolmikko uskoo sanan paikasta levinneen hitaasti mutta varmasti.
– Aika paljon kävijöitä tulee Helsingin seudulta. Ulkomaalaisia käy myös paljon sekä pyöräretkeilijöitä, kolmikko tuumaa.
Turistien virta näkyy koko Kustavin alueella. Tästä syystä alueella on paljon potentiaalia ja mahdollisuuksia kehittää matkailua vielä entisestään. Friisilän tilalla halutaan joka vuosi kehittää toimintaa omalla painollaan.
– Yritetään tämä tila saada nykyisellään pyörimään ja sopivalla vauhdilla keksitään jotain uutta, Mari Väisänen päättää.
Tarumetsä vie kulkijan kansansatuihin
Toimintojen kasvaessa lounaskahvilan muodossa Friisilän tilasta on kehittynyt sympaattinen käyntikohde, jossa huomioidaan myös perheen pienimmät. Tilan pihalta löytyy minieläintarha kanojen, ankkojen, kanien ja viiriäisten muodossa.
– Olemme halunneet rakentaa kävijöille vähän muutakin nähtävää tilapuodin lisäksi, Mari Väisänen taustoittaa.
Minieläintarhan lisäksi tilan lähimetsästä löytyy Väisäsen ideoima 400 metrin pituinen Tarumetsä-polku, joka kätkee sisään erilaisia yllätyksiä.
– Kustavilainen Pirjo Ilkka on muun muassa maalannut kiviä polun varrella. Polulla on myös suomalaisiin kansantaruihin liittyviä tekstejä, mitkä liittyvät metsän henkiin, Väisänen kertoo.
Tekstit johdattavat kulkijaa läpi erilaisten rastien, joissa saattaa olla jotain toiminnallisia tehtäviä. Kansansatuihin liittyen polulta löytyy salaperäinen peikon mökki.
Toiminnallisuuden ja elämyksen ohella Väisänen haluaa polun olevan myös opettavainen sekä paikka rauhoittua metsän siimeksessä.
– Tarkoitus olisi se, että ihmiset ymmärtäisi, kuinka aktiivisen elämän keskellä luonto rauhoittaa meitä, Väisänen ajattelee.
