Laivan rakennutti vuonna 1887 perustettu uusikaupunkilainen Höyrylaiva Osakeyhtiö Lounas Suomi ja se valmistui seuraavana vuonna turkulaiselta W. Crichton & Co:n telakalta. Hankkeen – kuten monen muunkin täkäläisen toimen – keskeisenä puuhamiehenä oli kauppalaivuri I.R. Isaksson. Upean laivan pituus oli vajaat 39 metriä ja sen höyrykoneen teho 189 hevosvoimaa, mikä antoi laivalle parhaimmillaan 11 solmun nopeuden. Hyttipaikkoja laivassa oli kaikkiaan 52.
Kasteessa laiva sai siis nimen Ebba Munck. Nimen valinnalle näyttää löytyvän hyvä syy. Ebba Munck oli suomalaiseen aatelissukuun kuuluneen everstin tytär. Ebba toimi laivan valmistumisen aikoihin Ruotsin silloisen kruununprinsessan Victorian – myöhemmin kuningas Kustaa V:n puolison – hovineitinä.
Hovissa hän tapasi Ruotsin prinssin Oscar Bernadotten ja he avioituivat maaliskuussa vuonna 1888. Oscar ja Ebba olivat hyvin suosittuja kansan keskuudessa. Laivan nimen valinnalla haluttiin mitä ilmeisimmin saada avattavalle laivalinjalle Tukholmaan myönteistä suhtautumista myös Ruotsissa. Laivahan laskettiin vesille vain pari kuukautta sen jälkeen, kun kuninkaallisia häitä oli vietetty. Silloinkin siis osattiin ja ymmärrettiin kuninkaallisten markkina-arvo!
Uuden varustamon tavoite olikin kunnianhimoinen: ympärivuotisen talviliikenteen saaminen Suomen ja Ruotsin välille Hangon ja Turun lisäksi myös Uudestakaupungista. Täällä jääolosuhteet olivat suotuisammat ja matka Tukholmaan hieman lyhyempi. Uusikaupunkilaisilla riitti siis rohkeutta ja erinomaisia ideoita – nykyään kai sanottaisiin visioita.
Ebba Munckin liikenne käynnistyi syksyllä 1888 reitillä Pori–Rauma–Uusikaupunki–Maarianhamina–Tukholma. Erinomainen ajatus varustamolta oli myös se, että se haki ja sai talviliikenteeseen valtionapua. Suomen Senaatti maksoi 1000 silloista markkaa kahdelta matkalta kuukaudessa joulukuun 15. päivän ja huhtikuun 15. päivän välisenä aikana. Tämäkin taisi olla I.R. Isakssonin työn tulosta. Työn, jota nykyään sanottaisiin lobbaukseksi.
Matkustajia ja rahtia ei ollut kuitenkaan riittävästi ja seuraavana vuonna reittiä muutettiin niin, että Ebba Munck kävi myös Turussa, josta se jatkoi Maarianhaminan kautta Tukholmaan.
Laivaa kehuttiin ”nopeakulkuiseksi ja komeasti sisustetuksi”. Talvella 1892 siihen lisättiin matkustajahyttejä ja yläkannelle rakennettiin uusi ruokasali.
Ebba Munckin tarina uusikaupunkilaisena laivana päättyi vuonna 1897 eli se kesti vain yhdeksän vuotta. Tämä oli selvä pettymys sekä matkustajaliikenteen että talviliikenteen kannalta. Varustamo ei mennyt kuitenkaan konkurssiin, vaan laiva myytiin ja osakkaat saivat niin sanotusti omansa takaisin. Suurimpana syynä hankkeen epäonnistumiseen pidettiin sitä, että Uudestakaupungista puuttui rautatieyhteys sisämaahan. Sehän on haitannut monesti myöhemminkin Uudenkaupungin sataman suotuisaa kehitystä.
Laivan tarina ei päättynyt kuitenkaan suinkaan tähän, vaan edessä oli vielä monenlaisia vaiheita. Kotikaupungiksi vaihtui ensin Turku ja sitten Helsinki, josta Ebba Munck liikennöi Tallinnaan. Laiva myytiin vuonna 1937 Viroon, jossa sen nimi vaihtui ensin Endlaksi ja sitten Kassariksi. Laivan matkat päättyivät joulukuussa 1939, kun neuvostoliittolainen sukellusvene upotti sen Hiidenmaan pohjoispuolella. Suurin osa laivaväestä pelastui. Sukeltajat löysivät laivan hylyn vuonna 2016, jonka jälkeen siitä on saatu kuva- ja videomateriaalia.
Ebba Munckin vaiheisiin voi tutustua sanoin ja kuvin vielä viikon ajan Uudenkaupungin Merikeskuksen näyttelyssä.
Matti Jussila
päätoimittaja, emeritus