Junaliikenteen merkitys oli kaupungille tuohon aikaan suuri. Silloinen pormestari Georg Jungqvist totesi, että rautatie lisää maan arvoa sekä henkistä ja aineellista kehitystä.
Kaupunginarkkitehti Leena Arvela-Hellén totesi perjantain juhlassa, että nämä asiat pitävät tänäkin päivänä paikkansa. Esimerkiksi Yaran tehdas saa rautatietä myöden yhä suurimman osan raaka-aineistaan.
Henkilöjunaliikenne Uuteenkaupunkiin päättyi vuonna 1993. Se oli aikaa, kun autoilu lisääntyi, eikä liikenteen päästöistä vielä paljon puhuttu. Nyt ympäristötietoisuus on lisääntynyt, ja tästä syystä myös Varsinais-Suomessa on asetettu tavoitteeksi lähijunaliikenteen käynnistäminen.
Vaikka 90-luvulla henkilöjunaliikenteen matkustajamäärät laskivat, tilanne on nyt toinen. Suhtautuminen lähijunaliikenteeseen on muuttunut. Sen voi havaita muun muassa pääkaupunkiseudulla ja Ruotsissa, jossa työmatkoja tehdään paljon lähijunilla.
Meilläkin lähijunaliikenteestä tulee houkuttelevaa, kun radan perusparannuksen jälkeen junien nopeusrajoitusta voidaan nostaa niin, että Turkuun ja Helsinkiin pääsee junalla autoa nopeammin.
Lähijunaliikenne toisi Uudellekaupungille samanmoisen piristysruiskeen kuin höyryjuna sata vuotta sitten.
Yritysten olisi helpompi sijoittua tänne, kun työmatkapendelöinti helpottuisi. Juna voisi tuoda tullessaan myös uusia asukkaita. Tiivis ja kallis asuminen suurissa kaupungeissa ei ole kaikkien haave. Monet nuoret unelmoivat väljemmästä asumisesta vihreämmässä ympäristössä. Uudessakaupungissa tämän haaveen voisi toteuttaa.
Toivottavasti jo parin vuoden päästä soitetaan fanfaarit lähijunaliikenteelle.
Teija Uitto