– Saksalaisia on tosi paljon, toteaa saaren toinen yrittäjä, kahvila -ja majoitustoiminnasta vastaava Merja Siekkinen .
Hänen mukaansa myös etenkin Puolasta ja Ruotsista saapuu veneilijöitä satamaan. Suomesta puolestaan saavutaan Helsingistä, Espoosta ja lähialueilta.
– Luulen, että etätyöt vaikuttavat, hän pohtii ja kertoo myös ensikertalaisia olleen tänä vuonna reilusti liikkeellä.
Saaren suosio on pysynyt tasaisena.
– Aika lailla samoissa merkeissä kuin edellisenä vuonna. Tämä on purjevenepaikka, maailmantilanne ei niin paljon vaikuta, toteaa puolestaan satamapalveluista ja kuljetuksista vastaava Jukka Grönblom , viitaten esimerkiksi polttoaineen hintoihin.
Saaren infrastruktuuria on viime vuosien aikana uudistettu ja nykyaikaistettu, yrittäjät kertovat.
– Mittavat remontit on tehty, satama uusittu täysin, kahvila remontoitu viime vuonna, Grönblom kertoo.
Saarella on nyt vesijohtovesi, tavalliset sisävessat, suihkut ja tiskipaikka juoksevalla vedellä.
– Ulkohuussit eivät enää ole tätä päivää, toteaa Siekkinen ja lisää, että veneilijät ovat usein juoksevan veden perään kysyneet. Nyt kysyntään on vastattu.
Katanpään linnakesaari on tunnettu keittolounaastaan, ja tänä vuonna tarjolla on myös iltapalaa.
– Iltaruokaa on kysytty paljon, mutta sitä ei pystytty aiemmin järjestämään, kertoo Siekkinen. Asia kuitenkin muttui poke bowl -ruoan myötä. Kyseessä on viime vuosina Suomessakin suosiotaan kasvattanut havaijilainen ruoka, joka voidaan valmistaa monesta eri ainesosasta.
– Suosimme pientuottajia, Siekkinen toteaa. Ruokapuolen lisäksi myös monet juomat tulevat lähi- ja pientuottajilta. Drinkeissä käytettävä votka tulee Raisiosta, gin ja Katanpään nimikko-olut puolestaan Tampereelta.
Siekkinen ja Grönblom viettävät saarella puolet vuodesta. Päivät ovat pitkiä.
– Vappuna avattiin, lokakuun alkupuoleen ollaan auki, Grönblom toteaa.
– Aamulla herätään kuudelta, ja illalla kotiin kello 21. Pitkää päivää painetaan, hän kertoo arjesta saarella.
Katanpään linnakesaarelle pääsee vain vesiteitse. Kustavista kuljetuksia järjestää lähes päivittäin Kustavin Charter/Hannu Ahonen.
– Meiltäkin koko ajan ryhmät kysyy, pääseekö kyydillä, Grönblom toteaa. Hän toivoisi kunnilta panostusta erityisesti matkailun edistämiseen.
– Ei mainosteta. Se on metka homma, ja se vähän harmittaa, hän mainitsee ja lisää, että kunta voisi tukea liikennöintiä saaren ja mantereen välillä.
– Uusikaupunki tukee Isokarin liikennöintiä, vaikka se ei edes ole kunnan alueella. Kustavi ei tue meitä. Se harmittaa vähän.
Hiljaisuus Katanpään linnakesaaren satamassa tulee kello 22, eikä säännön noudattamisen suhteen ole Grönblomin mukaan ollut minkäänlaisia ongelmia. Paikalle saapuu usein pitkän matkan tehneitä venekuntia, jotka haluavat nukkua rauhassa.
Saarella järjestetään vuosittain muinaistulien yön juhlat. Näytösilotulittajan pätevyyden aikanaan hankkinut Grönblom päätti tehdä muutoksen juhlaan pari vuotta sitten.
– Kaksi vuotta takaperin oli viimeinen ilotulitus. Päätettiin, ettei tuliteta, kaikki koiraihmiset olivat tyytyväisiä, kertoo Grönblom ja lisää, että venekunnista noin 80% näyttäisi olevan koiria mukanaan.
Saaren yrittäjien tapaan kesätyöntekijät asuvat saarella myös. Keittiön ja myymälän puolella työtä tekee mynämäkeläinen Werneri Helle .
– Olen täällä pari viikkoa kerrallaan, ja viikon vapailla, hän kertoo. Kesän ulkopuolella hän ajaa Mynämäellä koulutaksia. Katanpää on hänelle aikasemmin tullut tutuksi asiakkaan roolissa.
– Kyllä täällä on ihan mukavaa, vähän erilainen kesätyö, kertoo Helle. Hän toteaa itsellään olevan kolme moottorivenettä, ja saattaisi nähdä itsensä joskus saaressa asumassa.
– Ei sen niin väliä, hän vastaa kysyttäessä, millä saarella hän asuisi.
Toinen kesätyöntekijä, muutoin työnjohtajan tehtävissä hihna-asennusyrityksessä työskentelevä Juha Järnfors tekee talonmiehen hommia saarella.
– Tämähän on upeaa, minä tykkään tästä merielämästä. Tämä on ensimmäinen koko kesä täällä, hän kertoo.
Järnforsin työ saarella on monipuolista.
– Kunnossapitoa, saunojen ja vessojen pesua, laitureiden ja lukkojen korjaamista, kaikenlaista, hän kertoo. Yksi Järnforsin tehtävistä on hakea tarvikkeita maista.
– Ei ole autoja saarella, kaikki on itse kannettava. Se vaatii lihasvoimaa, hän toteaa.
