Syytä juhlaan oli toisestakin syystä. Vielä keväällä Sakunkulman yllä purjehtivat tummat pilvet. Varsinais-Suomen hyvinvointialue oli ilmoittanut, ettei se aio jatkaa avointa päivätoimintaa, vaan keskittyy kuntoutukseen. Käytännössä tämä olisi tarkoittanut, että Sakunkulman ovet olisivat olleet avoinna vain Varhan asiakkaille. Kaikki ne, jotka pääsevät vielä omatoimisesti liikkeelle, olisivat jääneet ilman tuttua kohtaamispaikkaa.
Se olisi ollut ikävä isku isolle joukolle Sakunkulman vakinaisia kävijöitä, mutta erityisen kova kohtalo se olisi ollut yksin asuville, joille Sakunkulma on henkireikä.
Kaupunki onneksi otti tilanteesta kopin. Vaikka Varhan kanssa neuvottelut aluksi etenivät hitaasti, lopulta syntyi ratkaisu, joka pelasti Sakunkulman.
Sakunkulman tilat ovat Varhan kuntoutustoiminnan käytössä pari päivää viikossa. Kolmena päivänä viikossa Sakunkulma on edelleenkin avoin kaikille, jotka kaipaavat seuraa ja toimintaa. Kaupunki on palkannut Sakunkulmaan oman työntekijän, hyvinvointikoordinaattorin, joka vastaa sen toiminnasta.
Aivan entisellään toiminta ei ole, sillä hyvinvointikoordinaattori työskentelee yksin, kun aiemmin Sakunkulmassa oli neljä ihmistä töissä. Kävijöiden pitää siis selvitä itsenäisesti.
Kun keväällä Sakunkulman tulevaisuudesta keskusteltiin, kaupungin toiveena oli, että myös yhdistykset järjestäisivät tiloissa toimintaa. Yhdistykset ovatkin ottaneet tästä vaarin. Järjestöt ovat mukana käynnistämässä uutta toimintaa taloon.
Sakunkulman avointa toimintaa pyöritetään kaupungin saamilla lahjoitus- ja perintövaroilla. Hyvinvointi- ja vapaa-aikalautakunta on myöntänyt rahoituksen ensi vuoden loppuun asti.
Sakunkulman kohtalo on sinetöity ainakin siihen saakka, toivottavasti sitä pitemmällekin.
Teija Uitto