On todellinen sattuma, että Marketta Suoja-Sjöblom ja Seppo Sjöblom asuvat Uudessakaupungissa.
Pariskunta asui työvuodet Helsingissä. Heillä oli ajatuksena muuttaa eläkevuosiksi muualle, mutta ei Uusikaupunki heidän unelmissaan ollut.
– Seppo oli hankkinut tontin Lohjalta. Hänellä oli aikomuksena rakentaa talo hänen lapsuutensa kotiseudulle Lohjan harjumaisemiin, Marketta Suoja-Sjöblom kertoo.
Sitten kohtalo puuttui peliin.
Marketta Suoja-Sjöblomin äidin suku on lähtöisin Pyhärannasta ja siellä on yhä heidän sukutilansa. Kun tilan päärakennusta piti kunnostaa, he hankkivat apua rakennusmiehiltä, jotka tulivat Lokalahdelta.
Heiltä Marketta kuuli, että Uudessakaupungissa toimiva antikvariaatti oli lopettamassa toimintansa ja että myös kiinteistö tulisi myyntiin.
– Jostain syystä tämä jäi korvaani soimaan, Marketta kertoo.
Yhtenä päivänä heinäkuussa vuonna 2000 Marketta lähti katsomaan kiinteistöä. Alinenkatu 15:ssa sijaitseva puutalo oli rapistuneessa kunnossa ja sisätiloissa oli paljon esineistöä.
– Mutta kun aurinko paistoi ihanasti vanhoista laseista sisään, rakennuksen sali näytti kauniilta. Tunne siitä, että meidän pitäisi ostaa tämä talo, iski minuun tyhjästä, hän muistelee hymyillen.
Seppoa puolison äkki-ihastuminen ei vakuuttanut. Miestä piti maanitella katsomaan vuonna 1847 Randelinin perheelle rakennettua porvariskotia. Vasta kolmannella kerralla Seppo suostui kunnolla tutustumaan taloon. Rakennusinsinöörinä työskentelevä mies aloitti rakennuksen kivijalasta.
– Hän tuli kellarista hämähäkinseitit päässä ulos ja totesi, että perusta näyttäisi olevan ehjä, Marketta muistelee.
Se oli sitten sillä selvä. Sjöblomit luopuivat Lohjan tontista ja arvokkaalla paikalla, säveltäjä ja klarinetisti B.H. Crusellin syntymäpaikan pihapiirissä sijaitsevissa rakennuksissa alkoi saneeraus.
Päärakennus oli suuri, sen lisäksi pihapiirissä oli palvelusväen asunnot, varasto sekä 1860- ja 1870-luvuilla rakennettu harmaakivikellari, jonka alkuperäisestä käytöstä ei ole tietoa.
– Meillä olin yhteisenä ajatuksena, että haluamme saneerata talon alkuperäiseen asuun.
Ensimmäisenä oli edessä valtava siivousurakka, sillä talo ja sen pihapiirin rakennukset olivat täynnä ylimääräistä vähemmän arvokasta tavaraa.
Alun perin rakennukset oli tehty porvarisperheen ja heidän palveluskuntansa käyttöön, mutta myöhemmin rakennuksissa oli ollut myös liiketoimintaa. Pihapiirissä oli toiminut muun muassa silmälasiliike, Tilkku-Vakka, Kristillinen Kirja & Soitin, kioski sekä radio- ja tv-huolto. Ulkorakennus oli säilynyt lähes alkuperäisenä. Alun perin sikalana toiminut tila oli tyhjennetty ja otettu käyttöön varastona.
Rakennuksessa oli ollut myös satulaseppä Alpinin tiloja sekä tehtailija Kaarl Albert Alpinin omnibussitalli 1900-luvun alkupuolella. Tallella oli myös viisireikäinen ulkohuussi.
Tähän Alpiniin liittyy kiinnostava episodikin. Seppo löysi päärakennuksen saneerauksen yhteydessä salin seinästä salaoven. Hän arvelee sen liittyneen pirtun salakuljetukseen, sillä Uudenkaupungin Sanomat oli uutisoinut huhtikuussa 1924 tehtailija Alpinin saamasta rikostuomiosta.
Poliisilaitos oli tehnyt talossa kotitarkastuksen, koska tehtailija Alpinin epäiltiin harjoittaneen alkoholipitoisen aineen luvatonta kauppaa. Tarkastuksessa olikin löytynyt whiskyä ja spriitä.
Siivousurakka oli työläs, mutta niin oli Sjöblomien mukaan myös lupaprosessi. Pariskunta halusi muuttaa rakennukset alkuperäiseen asuun, mutta yllättäen jopa Turun maakuntamuseo oli toista mieltä. Museon mielestä rakennusten aikakerrokset olisi pitänyt säilyttää.
– Onneksi saimme lopulta luvan palauttaa päärakennuksen alkuperäisen asun. Rakennuksen nurkkaukseen Alisenkadun puolelle oli rakennettu iso näyteikkuna ja kuisti, jota käyttivät liikkeen asiakkaat. Pihan puolelle oli tehty ylimääräinen kuisti, joka oli lahossa kunnossa.
Se purettiin ja päärakennukseen ennallistettiin pihan puolelle alkuperäiset iso ja pieni kuisti. Isoa kuistia olivat aikanaan käyttäneet herrasväki sekä vieraat ja pieni kuisti oli ollut palvelusväen ja ruokatoimittajien käytössä.
Sjöblomit ostivat talon syksyllä 2000, kun molemmat olivat vielä töissä Helsingissä.
– Perjantai-iltaisin ajelin tänne ja tein koko viikonlopun remonttia. Olihan se aikamoista, Seppo myöntää.
Talon saneeraukseen ja kalustamiseen on käytetty aikaa, sillä Sjöblomit halusivat tehdä kaiken kunnolla. Esimerkiksi päärakennuksen vanhat ovet olivat usean maalikerroksen peitossa. Seppo hioi sinnikkäästi kaikki vanhat maalit pois ja maalasi uudestaan. Nyt ovien hienot puuleikkaukset tulevat kauniisti esiin.
– Kuvittelimme, että ikkunat pitää uusia, mutta ne saikin kunnostettua, Marketta iloitsee.
Talo on sisustettu 1800-luvun lopun porvaristyyliin. Kalusteista Sjöblomit ovat hankkineet vuosien varrella antiikkiliikkeistä ja esimerkiksi salin sohvan Marketta sai ystävänsä lapsuudenkodista.
– Ystäväni mukaan he saivat lapsina istua sohvalla vain kerran, silloin kun oli heidän isänsä 40-vuotisjuhlat, Marketta kertoo nauraen.
– Lähes jokaiseen esineeseen täällä liittyy jokin tarina.
Salin seinällä kunniapaikalla on säveltäjä Bernhard Henrik Crusellin reliefin kipsivalos.
– Meistä oli kummallista, ettei Uudessakaupungissa ollut Crusellin veistosta tai edes reliefiä. Niinpä me päätimme anoa tukea reliefin hankintaan Suomen Kulttuurirahaston Varsinais-Suomen rahastolta ja saimme.
Pronssisen reliefin toteutti uusikaupunkilainen taiteilija Raila Hasanen ja se kiinnitettiin Uudenkaupungin juhlavuonna 2017 Myllykadun puoleisen piharakennuksen seinään, jonka paikalla sijainneessa talossaB. H. Crusell syntyi vuonna 1775.
Kipsivalos jäi reliefin hankkineille Sjöblomeille. Sen vieressä on maalaus Uudenkaupungin vanhasta kirkosta.
– Tämä taulu on äitini perintöä. Äitini kävi oppikoulun Uudessakaupungissa ja maalaus on siltä ajalta.
Kun Sjöblomit menivät vihille, he saivat maalauksen häälahjaksi.
– Siihen liittyy hauska tarina. Rakennusfirma, jossa työskentelin, varautui urakkaan Saudi-Arabiassa ja minulle ehdotettiin, että lähden vetämään sitä urakkaa. Marketta halusi mukaan, mutta hän ei olisi päässyt Saudi-Arabiaan, ellemme olisi naimisissa, Seppo kertoo.
Niinpä Sjöblomit päättivät mennä vihille Uudenkaupungin Vanhassa kirkossa 2001.
– Se oli hyvä päätös. Olimme olleet yhdessä vuodesta 1985 alkaen, mutta naimisiin vain ei oltu menty, Marketta hymyilee.
Rakennusliike ei sitten kuitenkaan saanut Saudi-Arabian urakkaa, mutta Sjöblomit ovat yhä onnellisesti naimisissa.
Seppo myöntää, että on viihtynyt Uudessakaupungissa, vaikka ei tänne alun perin meinannut lähteä.
– Eihän siellä Helsingissä olisi jaksanut. Kaupunki oli roskainen ja levoton. Eihän siellä ollut edes paikkaa, jossa tehdä puutöitä.
Päärakennuksen päädyssä on vuokra-asunto, jonka asukkaasta on tullut heille ystävä. Myös piharakennuksissa on kaksi vuokra-asuntoa. Muutamista asukkaista on tullut ihan ystäviä.
Siitä Sjöblomit vain ovat huolissaan, miten näiden vanhojen puutalojen käy, kun niiden asukkaat ikääntyvät.
– Monessa talossa asuu jo iäkäs leskinainen yksinään, Seppo toteaa.
Marketta toivoo, että keskustan puutaloihin saataisiin lisää lapsiperheitä.
Uudenkaupungin Vanhat Talot -tapahtuma järjestetään 7.–8.9.2024.
