Globaalisti tarkasteltuna kristinusko ei ole suinkaan näivettymässä. Päinvastoin, se kasvaa voimakkaasti Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ja Aasiassa, sekä korkean syntyvyyden että kääntymysten kautta. Maailmanlaajuisesti kristittyjen osuus väestöstä on noin 32,3 prosenttia, ja tämän osuuden ennustetaan kasvavan 35 prosenttiin vuoteen 2050 mennessä. Afrikka on esimerkki alueesta, jossa kristinusko on erityisen vahvassa kasvussa. Maailman suurin luterilainen kirkko, Etiopian Mekane Yesus -kirkko, on tästä hyvä esimerkki.
Teologian emeritus professori Miikka Ruokanen on nostanut esiin kolme megatrendiä, jotka kuvaavat globaalia kristillisyyttä: Raamatun sanan arvovallan korostaminen, Pyhän Hengen voimassa eläminen ja itsenäisten seurakuntien korostaminen maallikkovastuineen. Tämä voimakas kasvu ja aktiivisuus kontrastoivat jyrkästi Pohjoismaiden hiipuvaa uskonnollisuutta, mikä herättää kysymyksen: mitä voimme oppia näistä kasvavista seurakunnista?
Esimerkiksi Tukholmassa sijaitseva Sankta Claran seurakunta on kasvanut voimakkaasti 2000-luvulla, vaikka muuten seurakunnat Pohjoismaissa menettävät jäseniään. Kirkkoherrana toiminut Carl-Erik Sahlberg on todennut, että rukouksen lisääminen on ollut avainasemassa seurakunnan kasvuun ja vireyteen. Kun seurakunnan työntekijät ja vapaaehtoiset alkoivat kokoontua päivittäin rukoushetkiin, seurakunta alkoi kasvaa. Tämä kokemus osoittaa, että hengellisyys ja yhteisöllisyys vetävät ihmisiä puoleensa, kun niille annetaan tilaa ja merkitystä arjessa.
Mikä sitten olisi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kasvuresepti? Sahlbergin tutkimukset kasvavista kirkoista korostavat rakkaudellista yhteyttä, vähäosaisista huolehtimista, rukousta, Kristus-keskeisyyttä, vapaaehtoisten määrää ja avoimuutta Pyhän Hengen toiminnalle. Näitä elementtejä vaalimalla seurakunnat voivat tavoittaa nuoria ja muita, jotka kaipaavat syvempää merkitystä ja yhteisöä elämäänsä.
Globaali kristillisyyden kasvu ja esimerkit elävistä, kasvavista seurakunnista osoittavat, että muutos on mahdollinen. Suomessakin kirkko voi kääntää suuntaa lisäämällä rukousta, sitoutumalla Raamattuun, vastuuttamalla maallikoita ja olemalla avoimia Pyhän Hengen toiminnalle – kuitenkaan unohtamatta rakkaudellista yhteyttä ja huolenpitoa vähäosaisista. Nähdäkseni tällöin olemme myös kirkon ydintarkoituksen äärellä ja niin kirkolla on aivan omanlaisensa, erityinen paikka myös moniarvoisessa ja muuttuvassa yhteiskunnassa.
Myös me haluamme Uudenkaupungin seurakunnassa laittaa asian tiimoilta oman kortemme kekoon. Jokaisella tulisi olla mahdollisuus tutkia uskoa ja pohtia elämää syvällisemmin. Niinpä me aloitammekin nyt 19. syyskuuta Alfa-kurssin seurakuntakeskuksellamme. Se on jokaista etsijää, epäilijää, uteliasta ja myös sellaista varten, joka haluaa syventyä pintaa syvemmin kristinuskon ytimeen. Tai sellaista, joka ei tunne seurakunnasta ketään, mutta haluaisi tutustua muihin. Suositulla Alfa-kurssilla tutustutaan kristinuskon perusteisiin ystävällisessä, avoimessa ja rennossa ilmapiirissä.
Nina Koskela
Seurakuntapastori,
Uudenkaupungin seurakunta