Suomessa on yhä vankka paikallislehdistö, joka kertoo pienten paikkakuntien asioista ja puolustaa oman alueensa elinvoimaa.
Näin ei välttämättä ole enää kymmenen vuoden päästä.
Etenkin printtilehden tekeminen on tänä päivänä kallista puuhaa. Paperin, painamisen ja jakelun kustannukset ovat kohonneet muutaman vuoden aikana pilviin. Digiuutisointikin vaatii investointeja.
Samanaikaisesti lehtien ilmoitustuottoja valuu sosiaaliseen mediaan. Mainostajat hurmaantuvat Tiktokin ja Instagramin näkyvyydestä, kun yhtäkkiä videolla on 50 000 katsojaa. Tosin mainostaja ei tiedä, tuleeko niistä katsojista yksikään oman liikkeen ovesta sisään. On vain kiva kokeilla uutta ja olla mukana trendissä.
Perinteinen media kipuilee kustannustensa kanssa. On jo alueita, joiden asioista ei uutisoi yksikään lehti. Näillä uutiserämailla asuvat ovat kuntien viestinnän ja somen varassa. Tilanne ei edistä demokratiaa.
Uudenkaupungin Sanomien paperilehti ilmestyy yhä kolme kertaa viikossa. Näitä kolmepäiväisiä lehtiä on Suomessa enää 8. Vielä 20 vuotta sitten kolmepäiväisiä lehtiä oli 20. Suomen Lehdistön mukaan kaksipäiväisissä lehdissä on käynyt vielä suurempi kato. Niiden määrä on pudonnut 59:sta 20:een.
7-päiväisten lehtienkin määrä vähenee. Niitä ilmestyy Suomessa enää 12.
Lapin Kansa siirtyi syyskuun alusta uuteen aikakauteen: paperilehti ilmestyy kolme kertaa viikossa, diginäköislehti verkossa kuutena päivänä viikossa.
Vastaavia ratkaisuja on tulossa lisää, sillä haja-asutusalueelle jaetun paperilehden kustannukset voivat olla jopa kolme kertaa enemmän kuin tilaaja maksaa lehdestään.
Teija Uitto