Ainakin siinä mielessä oikein hyvin, että kertaakaan reissun aikana ei edes vaimon kanssa tullut pienintäkään erimielisyyttä, ei siitäkään, katsotaanko päivän päätteeksi illan EM-futismatsi vai hotellialueen ohjelmatarjontaa. Ei huono lähtökohta onnistuneelle lomalle. Asiaan saattoi toki osaltaan vaikuttaa, että muun perheen paistatellessa Rodoksella, minä köllöttelin koto-Suomessa, ja tällä kertaa jopa nukuinkin pari yötä työhuoneessani.
Näin se vaan usein menee. Arjessa tehdään, lomailun suhteen yritetään. Aina tulee jotain akuuttia ja tärkeää, mikä on muka pakko hoitaa vaikka kesken loman, eikä sitä voi kukaan muu tehdä. Tämä pätee yhtälailla moneen palkolliseenkin, ei pelkästään yrittäjiin. Tällä kertaa minun lomani edelle eivät kuitenkaan menneet edes hetinytpakko-hoidettavat työasiat.
Loman lähestyessä pöytä halutaan saada mahdollisimman puhtaaksi ja viimeisetkin mehut otetaan kropasta irti. Vapaan alkaessa stressi laukeaa tai mitä ikinä tapahtuukaan, ja kroppa antaa itselleen luvan ottaa aikalisän. Yhtäkään työreissua, erityistä tapahtumaa tai muuta vastaavaa en ole joutunut sairauden vuoksi 25 vuoden aikana perumaan (kop, kop, kop). Kovin monta sairauslomapäivääkään en ole pitänyt (kop, kop, kop). Hyvä näin, paljon mieluummin olen terveenä töissä kuin kipeänä kotona. Useammankin loman olen sen sijaan aloittanut räkätaudilla tai muulla pikkuvaivalla.
Tällä kertaa harmitusta ei aiheuttanut nenänvuoto. Lomaa edeltävällä viikolla kuiva silmäni alkoi oireilla siihen malliin, että nukuin silmä- ja päänsäryltä särkylääkkeiden avulla puolentoista tunnin pätkissä. Reissua edeltävänä aamuna sain tarvittavat antibiootit ja ohjeet tilanteen, tulehduksen ja haavaumien helpottamiseksi.
Mutta eipä siinä kaikki. Lekurireissulla aloin oksentaa. Koska kukaan muu lähipiiristä ei sairastunut, syynä lienee ruokamyrkytys. Vatsantyhjennystä molemmista päistä kesti kaksi ja puoli päivää. Sängyssä makasin kellon ympäri kolme vuorokautta. Telkkarin jaksoin edes futismatsinkaan vuoksi avata vasta neljännen sairauspäivän iltana. Sosiaalisesta mediasta olin poissa kaksi viikkoa – se teki muuten todella hyvää. Viikon aikana en töitäkään tehnyt kuin muutaman sähköpostin ja puhelun verran.
Ei ihan sellainen loma kuin paperilla suunniteltiin, mutta tulipahan ainakin levättyä. Silmävaivakin alkoi helpottaa kahden viikon kohdalla. Kuukautta myöhemmin tilanne oli jo lähes normaaliin verrattavissa, ja arkikin tuntui melkein lomalta. Ajatuksissa on jopa käynyt syyslomareissu ennen talvikauden kiireitä. Kenties jonkinlaisella peruutusturvalla varustettuna. Aika näyttää, toteutuuko se 2024 vai joku muu vuosi.
Marko Pitkäranta
uusikaupunkilainen Lohjalla