Suomen lainsäädännössä vanhusväestöllä tarkoitetaan vanhuuseläkkeeseen oikeuttavassa iässä olevaa väestöä, eli tällä hetkellä yli 65-vuotiaita. Lähes joka viides suomalainen on yli 65-vuotias. Uudenkaupungin asukkaista eläkeikäisiä on Tilastokeskuksen mukaan noin 30 prosenttia.
Eläkeläisten ikähaitari on suuri. Siinä, missä 65-vuotiaat ovat vielä hyvin aktiivisia, osa on yhä työelämässäkin, 95-vuotiasta voi ehkä jo sanoa vanhukseksi, vaikka hän hyväkuntoinen ikäisekseen olisikin. Missä vanhuuden raja sitten kulkee? Varsinais-Suomen hyvinvointialue Varhan yhtenä rajapyykkinä on 75 vuoden ikä. Varha kutsuu 75-vuotiaat ikäneuvolaan terveys- ja toimintakykytarkastuksiin.
Vanhus-sana kalskahtaa raihnaiselta, siksi nykyisin puhutaan ikääntyneistä, mikä sekään ei ole terminä yhtään parempi. Ikävuodet kun eivät kerro ihmisen tilanteesta paljonkaan. Nelikymppinen voi olla vakavasti sairas, ja 90-vuotias täysin terve.
Nykyiset eläkeläiset ovat aiempia sukupolvia parempikuntoisempia. Eläkeläiset ovat siksi yhteiskunnallisesti valtava voimavara. Minkälainen työvoimapula Suomessa olisikaan, jos kaikki eläkeläiset päättäisivät jättää työt kokonaan? Monet yritykset ja julkiset palvelut olisivat pulassa ilman eläkeläisiä, jotka tulevat tarvittaessa töihin.
Eläkeläiset ovat reservissä valmiina auttamaan myös, kun lapsiperheet tarvitsevat apua. Miten kävisi, jos eläkeläiset keskittyisivät vain itseensä? Lapsiperheet olisivat vaikeuksissa tasapainotellessaan lasten sairastumisten ja vuorotöiden kanssa.
Eläkeläiset ovat myös kunnille hyviä asukkaita. Verotulo on tasaista, eikä vanhempi väki vaadi paljon kunnan palveluita. Nyt kun Varha hoitaa sote-palvelut, kuntien kannattaisi houkutella eläkeläisiä asukkaiksi.
Teija Uitto