Harrastusten merkitystä lapsuusiällä ei voi liiaksi korostaa. Jos puhun omasta nuoruusvuosista, isoin rikkaus oli uudet kaverit ja tuttavat, joita tuntee vielä tänäkin päivänä. Ja uusia ystävyyssuhteita syntyi nimenomaan oman koululuokkansa ulkopuolelta.
Liikunnalliset harrastukset tietenkin pitävät kuntoa yllä missä tahansa ikävaiheessa ja taiteelliset sekä muut käytännön töitä sisältävät harrastukset pitävät mielen virkeänä. Monilla on vielä useampia harrastuksia lapsuusiällä, kunnes vanhemmalla iällä joku saattaa jäädä pois. Varsinkin liikuntapiireissä puhutaan ja korostetaan lapsen monipuolisen harrastusvalikoiman olevan hyväksi, mikäli tähtää nuoruusiän jälkeenkin harrastamaan kilpailullisesti jotakin lajia.
Tänä päivänä, kun yleinen hintataso on noussut, heijastuu se myös harrastuksiin. Kustannukset nousevat harrastusten järjestäjillä, jolloin kausi- tai jäsenmaksut nousevat kuluttajille. Uudenkaupungin kokoluokan kaupunkien seuroissa ja järjestöissä maksut voivat hyvinkin nousta yli 500 euron kalliimmalle puolelle. Jos perheessä kaksikin lasta harrastaa saman hintaluokan harrastuksessa, voi siinä olla perheen vanhemmilla miettimistä.
Nuorihan ei näitä asioita ajattele eikä hänen tietenkään tarvitsekaan. Toivottavasti kuitenkaan moni nuori ei joutuisi tämän takia luopumaan harrastuksista. Seurat ja yhdistykset toki pyrkivät pitämään kaikin mahdollisin tavoin kustannukset kohtuullisina.
Hyvällä tuurilla, tai pikemminkin omalla kiinnostuksella, harrastuksista voi syntyä myöhemmin ammatti. Usein harrastukset jäävät mukaan elämään nuoruusajan jälkeen. Harrastuksen voi toki määrittää monella tavalla, onko jossain tietyssä paikassa läsnä vai voiko harrastaa esimerkiksi kotona vain katsomalla televisiota.
Kyllä penkkiurheilu tai esimerkiksi tietokonepelien pelaaminen on harrastus siinä missä muukin. Penkkiurheilija pitää tiiviisti kirjaa tulevista otteluista ja hankkii itselleen kanavapaketteja, jotta lajivalikoima olisi riittävä. Toki tässäkin harrastuksessa se yleinen hintatason nousu näkyy, sillä suoratoistopalvelujen urheilupaketit hipovat hurjia hintoja. Tämän olen itsekin joutunut kokemaan ja nöyrtymään muutamien pakettien kohdalla.
Olen varmaan koko elämäni ajan harrastanut jotain. Sen ei ole tarvinnut olla aina ohjattua toimintaa, vaan harrastukseksi voidaan laskea ihan vaan Uudessakaupungissa vierailevien dieselvetureiden sarjanumeroiden listausta.
Luonnollisesti koripallo on pysynyt harrastusvalikoimassa kymmenvuotiaasta lähtien. Aina tähän syksyyn asti arki-illat ja osittain viikonloput ovat menneet joko pelaamiseen tai valmentamiseen. Nyt, 17 vuoden jälkeen iltoja minun ei tarvitse viettää enää useita tunteja hallilla, mikä on itse asiassa rentouttavaa.
Kun jotain tekee tarpeeksi kauan, tulee välillä tauko tarpeeseen. Se ei tietenkään tarkoita sitä, että kiinnostus harrastukseen loppuisi. Tauon jälkeen jokin asia voi tuntua taas yhtä hauskalta ja motivoivalta kuin kymmenen vuotta sitten.
Eero Siivonen
toimittaja