76-vuotias Kalannissa syntynyt, nykyään Vehmaalla asuva Sacklén kirjoitti eläkepäivinään 534-sivuisen romaanin Aliina . Sacklén on aina pitänyt kirjoittamisesta ja koulussakin ainekirjoituksista tuli kymppejä.
– Työssä ollessa kirjoitukset olivat lähinnä lakitekstiä tai pöytäkirjan päätösten selityksiä. Eläkkeelle jäätyäni kirjoitin omaelämäkertaani nimellä ”Niin kuin minä sen muistan” sekä koottuina erillisinä tarinoina ”Raapaisuja pintaa syvemmältä”. Nämä ovat vain lähipiirilleni ikään kuin perintönä, Sacklén kertoo.
Varsinaista fiktiota hän ei ole ennen kirjoittanut.
– ”Aliinaa” aloin kirjoittaa mielenkiinnosta sodanjälkeistä elämänmenoa kohtaan. Miten sen ajan nuoret saivat sotien jälkeen elämästä kiinni ja miten selvittiin taloudellisesti. Sukututkimuksen harrastajana minulla on ollut tilaisuus lukea asiakirjoja, kirjeitä, kalenteri- ja päiväkirjamerkintöjä. Olen kuunnellut kertomuksia, lukenut tarinoita, tutkinut faktoja ja tietenkin kokenut pitkän elämäni aikana monenlaista, jota tässä olen voinut käyttää. Näillä pääsin alkuun ja sitten olikin helppoa antaa mielikuvituksen viedä.
Tekstiä Sacklénilta syntyy helposti ja lopulta siitä muodostui pieni ongelmakin.
– Sivuja ja tapahtumia piti karsia. Siitä huolimatta kirjassa on 534 sivua. Siitä riittää lukijalle monen pitkän ja pimeän syysillan ratoksi tai mikseipä joulunpyhiksi luettavaa. Kirjoittelen vain syys-talviaikana. Kesät kuluvat puutarhassa
”Aliina oli tansseissa huomannut vieraan nuoren miehen, joka ei ollut kotikylän poikia. Katseet kohtasivat. Mies tuli kohti ja kumarsi tanssiin. Hyvin tuntuivat askeleet sopivan”, kuvaillaan kirjan takakannessa.
”Aliinan” työstämiseen kului parisen vuotta, kun aina sitä lukiessa löytyi korjattavaa.
– Jatkoakin olen jo aloitellut ja uskallan luvata, että kirjan henkilöt tulevat kohtaamaan yllättäviä käänteitä elämässään, Sacklén paljastaa.
